Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Sisukas muori, Pirkko Jokinen täyttää 90 vuotta: ”En olisi ikinä itse uskonut”

Päivälleen 90 vuotta sitten Satakunnassa Kankaanpäässä syntynyt Pirkko Jokinen ei olisi ikinä itse uskonut juhlivansa elämänpolkunsa 90-vuotisuutta. – Minä olen sisukas muori. Ehkä siksi olen yhä täällä, Jokinen naurahtaa. Sisukas muori hän totta tosiaan on. Pitkä ikä sekä erilaiset sairaudet ovat tuoneet omat haasteensa Vilppulassa asuvan Jokisen arkeen, mutta siitä huolimatta hän ei ole jäänyt sängynpohjalle makoilemaan. Eteenpäin on mentävä. Omaa elämänpolkuansa kohti Vilppulaa ja silloisen kunnan kirjastonhoitajan pestiä Jokinen muistelee mutkaiseksi. Matka kotikulmilta kauemmaksi alkoi, kun Jokinen tapasi Kankaanpäähän työn perässä tulleen Aarno Jokisen . – Jokisen takiahan minä tänne Vilppulaankin olen tullut. Aarnon työ vei meidät ensin Vesilahdelle. Minä työskentelin Laukon kartanossa konttoritöissä, mutta lasten kautta työ sitten jäi, Pirkko Jokinen muistelee. Pirkon ja Aarnon perheeseen syntyi kaksi lasta, tytär Mirja ja poika Jouko . ”Kyllä Pirkko voisi alkaa” Kirjastossa Pirkko aloitti työuransa miehensä kautta. Hän kertoo heidän molempien olleen aina suuria kirjaston käyttäjiä ja kirjojen ystäviä. – Erään kerran Aarnolle ehdotettiin, että hän voisi alkaa kirjastonhoitajaksi sivukirjastoon. Aarno oli tokaissut takaisin, että en minä, mutta kyllä Pirkko voisi alkaa, Pirkko Jokinen kertoo. Tuosta tokaisusta Pirkko Jokisen työura kirjastossa sai alkunsa. Kun sitten Aarnon työ toi perheen Vilppulaan, etsittiin tälläkin kertaa perheelle koti kirjaston läheltä. – Vilppulan kirjastosta Ahosen neiti jäi eläkkeelle ja kirjastoon etsittiin sivutoimista pääkirjaston hoitajaa. Muutamalla ehdokkaalle lähetettiin hakemus ja minä olin yksi heistä. Tein hakemuksen kouluhallitukseen ja sain paikan, vaikka olinkin keskikoulupohjalla, Jokinen kertoo. Jokinen jatkoi uraansa hakeutumalla päätoiminen kirjastonhoitaja -kurssille. Hän oli yhteydessä kouluhallituksen Kaarina Rantaan ja kysyi, että miten kurssille pääsee. Ranta totesi Jokiselle, että jos teistä siltä tuntuu, että haluatte, tervetuloa kurssille. – Lähdin kirjastonhoitajakurssille Helsinkiin. Minun piti lukea cum laude ja kaksi approa enkä alkuun edes tiennyt, mitä nuo sanat tarkoittavat. Kyllä siinä hetken mietin, että mihin olen taas pääni pistänyt, Jokinen nauraa. Kurssitusta oli Jokisen mukaan paljon ja hän sai kotiin useita kysymyskirjeitä, joihin piti vastata, mutta lopulta hänestä tuli pätevä päätoiminen kirjastonhoitaja. – Kunnanjohtaja Esa Ranta vaihtoi kirjastonhoitajan viran sivutoimisesta vakituiseksi. Siihen oli julkinen haku, mutta minä viran sain, Jokinen muistelee. Mutkien kautta maaliin Mutkien kautta Jokisen ura kulki maaliin ja hän toimi Vilppulassa kirjastonhoitajan yli 30 vuotta ennen kuin jäi eläkkeelle 63-vuotiaana. – Jäin eläkkeelle siinä vaiheessa, kun kirjasto muutti Osuuspankin talosta entisen säästöpankin paikalle, jossa se nykyään on, Jokinen kertoo. Jokinen muistelee, että hänen kirjastouransa aikana kirjasto oli paljon muutakin kuin vain kirjojen lainaamista varten. Se oli nuorten suosima kokoontumis- ja ajanviettopaikka. – Tulin hyvin toimeen nuorten kanssa. Viihdyin heidän seurassaan ja annoin heidän olla kirjastossa. Jos ääni nousi liikaa, katsoin heihin päin ja he olivat hiljempaa, Jokinen sanoo. Kirjastotyö oli tuttua myös Jokisen perheelle. Kirjaston kirjat päällystettiin työajan jälkeen Jokisten kotona ja lapset oppivat olemaan kirjastossa ihan pienestä asti. – Kirjasto oli meidän lasten päivähoitopaikka, mutta oppivathan lapset lukemaan kirjoja, Jokinen naureskelee. Aktiivinen eläkeläinen Jokinen muistetaan aina kirjaston puolta ja työstään paljon pitävänä kirjastonhoitajana. Hän kävi kirjastossa pitkään eläkkeelle jäätyäänkin. Eläkepäivät ovat kuluneet kirjojen lisäksi, liikunnan, penkkiurheilun, opiskelun ja yhdistystoiminnan parissa. – Olin minä nuorena korkeushypyn olympiavalmennuksessa, mutta uusien tyylien tultua lajiin, se jäi, Jokinen muistaa. Tänään 90 vuotta täyttävälle Jokiselle lukeminen on yhä tärkeää, vaikka näkö on heikentynyt. Hän kertoo opetelleensa 70-vuotiaana tietokoneen käytön ja lukee lehtiä sen kautta, kun tekstin saa isommaksi. Lukeminen ja lehtiala on siirtynyt myös Jokisen jälkipolville, sillä hänen poikansa Jouko Jokinen oli pitkään Aamulehden päätoimittaja, nykyisin Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan päätoimittaja.