Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Suru kuuluu elämään

Olemme aikuisia, seison siskoni takana. Äkkiä parikymmenmetriset mustat pariovet avautuvat silmiä häikäisevään kirkkauteen. Vanhempamme, nuorehkoina kuolleita, tosin sairauksia, olivat rinnakkain sylit vastaanottavina, terveinä vastassa. Kauempana parimetrinen mies, käsi ojentuneena, odotti myös tulijaa - siskoni nuorena edesmennyt puoliso. Isäni levittää kätensä sanoen lempeästi: ”sinäkö se sieltä ensimmäisenä tulet?”. Isä ottaa tyttärensä isälliseen syleilyynsä. Sitten isä antaa rakkaansa äidin lempeään syliin. Ovet sulkeutuvat. Näin unen pian siskoni kuoleman jälkeen. Levollinen olo, vaikka menetin yllättäen rakkaimman sisarukseni, parhaimman naisystäväni. Kevään kuolema muutti kesäksi siskolleni suunnitellut 60-vuotispäivät jäähyväisiksi. Siskoni ei tarvitse enää jonottaa leikkaukseen eikä kärsiä kivuista. Papin mielestä unen monikerroksisuus olisi aihe tauluun. R.I.P., lepää rauhassa, rakas siskoni. Syvä ikävä. ”Särkynyt sydän on totta.” Suru on seurausta itselle tärkeän asian menettämisestä. Se ei aina tarkoita läheisen kuolemaa vaan esimerkiksi oman terveyden, työpaikan menetystä. Suru on henkilökohtainen kokemus. Ei ole ulkoista mittaa surun mittaamiseen. Jollekin toisesta tuntuva pieni asia, voi toiselle aiheuttaa suurta surua. Joku sanoittaa surunsa, toinen purkaa sen toiminnallisuuteen. Särkynyt sydän on totta! Suru-uutisen saanut voi saada sydänkohtauksen, jota kutsutaan särkyneen sydämen- syndroomaksi. Moni pelkää mennä surevan luokse, kun ei tiedä, mitä sanoisi. Välttämättä ei mitään: olla vain aidosti läsnä, kuunnella. Kuunnella, vaikka surija kertaa samoja asioita. Joskus käytännön apu on paikallaan, kun sureva ei voimattomana kykene arkisiinkaan askareisiin. Surua koemme myös kollektiivisesti, esimerkiksi jonkun suuronnettomuuden yhteydessä. Surun yksilöllisestä kokemisesta huolimatta, surulla on tietty kaava. Sokkivaiheessa ihminen ei usko tapahtunutta todeksi. Reaktiovaiheessa menetys tiedostetaan todeksi, mutta vasta käsittelyvaiheessa käymme läpi, mitä on tapahtunut. Käsittelemme asiaa kysymyksin, tuntein. Sopeutumisvaiheessa tosiasiat on jo hyväksytty. Elämä jatkuu. Menetyksen läpikäymisen tarkoituksena on auttaa sureva sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseen. Luopuminen on kuitenkin löytämistä.