Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Residenssitaiteilijoiden filosofinen taideprojekti: Keskustelun välitilat kertovat nykyhetken katoavuudesta

Tammikuun alkupuolella Serlachius-museoiden residenssiin saapuneet maailmankansalaiset Anton Kryvulia ja Marika Krasina tutkivat taiteen välityksellä kommunikaation ei-tiedollisia tiloja. He käyttävät residenssiprojektistaan englanninkielistä käsitettä non-knowledge . Tiedolliset välitilat puhuvat – Venäjäksi puhumme neznaniesta . Kyse on yhteiseen tietoon liittyvästä välitilasta, jota kaikessa viestinnässä on, eräänlaisesta tiedollisuuden vastakohtaan liittyvästä tasosta, ei-tiedollisuudesta. Keskustelussa syntyy metatietoa, vihjeitä ja viittauksia kaikkeen aiempaan ja kaikkeen tulevaan. Me tutkimme preesensiä, tätä hetkeä, joka oikeastaan katoaa koko ajan, koska tulevaisuus syö sitä, Kryvulia kuvailee. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. – Päivittäinen kysymyksenasettelumme liittyy siihen, keitä me olemme ja mitä me teemme. Kaiken olevaisuuden käsittely on taiteemme ja ammattimme ytimessä. Kutsumme residenssiajalla käsittelemäämme projektia ei-tiedollisuuden tilaksi tai tiedollisuuksien väliseksi tilaksi. Käytännössä Kryvulian ja Krasinan tutkimusaineistona ovat heidän keskinäiset keskustelunsa, joita he ovat nauhoittaneet. He purkavat nauhoja teksteiksi ja etsivät tulosteista tiloja, jotka eivät sisällä varsinaista sisällöllistä tietoa mutta jotka osoittavat keskustelun pysyvän yllä. Kotina koko maailma Valko-Venäjän Minskissä syntynyt Kryvulia ja Saksan Berliinissä syntynyt Krasina pitävät kotinaan koko maailmaa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. –Emme halua sanoa, että olisimme kotoisin jostakin maasta tai kaupungista. Vaikka puhumme keskenämme venäjää, olemme asuneet monissa paikoissa emmekä koe kuuluvamme mihinkään kansallisuuteen. Kansalliset jaot ovat mielestämme keinotekoisia ja ongelmallisia, varsinkin maailman kehittymisen ja luonnonvarojen kannalta. –Koemme, että meillä ei ole tulevaisuutta Venäjällä sen korostuneen äärikansallisen ilmapiirin vuoksi. Emme voisi tehdä siellä taidetta emmekä keskustella vapaasti niin kuin täällä. Olemme sydämeltämme taiteilijoita. Se on pysyvä identiteettimme. Taiteilijan työhön Kryvulia ja Krasina suhtautuvat prosessinomaisesti. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. –Taiteilijaksi ei voi vain valmistua, vaan siihen kasvetaan, ja se on kasvua senkin jälkeen. Toki olemme opiskelleet taidetta ja hankkineet tutkintoja arvostetuista oppilaitoksista, mutta akateemiset oppiarvot eivät ole olleet päämäärämme. Haluamme oppia jatkuvasti ja valitsemme opettajia eri aikakausilta ja kulttuureista. Mitä katsoja ajattelee Kryvulia ja Krasina eivät niinkään ilmaise taiteellaan omaa itseään kuin kiinnittävät sillä katsojan huomion. –Arvostamme italialaista taidemaalaria ja taidegraafikkoa Giorgio Morandia (1890–1964). Hänen töitään eivät sanat riitä kuvaamaan. Morandi keskittyy katsojaan. Hänen teoksensa ilmaisevat, että ne ovat ikään kuin juuri katsojaa varten. Ajattelemme, että taiteen viestiä pitäisi pikemminkin kysyä katsojalta. Pitää kysyä, mitä tämä nimenomainen taideteos puhuu juuri hänelle. –Myös Serlachius-museot innoittaa meitä. Museokompleksi on pieni ihme. Emme ole nähneet vastaavaa missään muualla. Keskellä metsää on ultramoderni museo upeine näyttelyineen ja kävijöitä riittää. Se on tosi mahtavaa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Taiteilijapariskunta viipyy residenssissä helmikuun loppuun ja suuntaa seuraavaksi Ruotsiin. Lähitulevaisuudessa Kryvulialla ja Krasinalla on aikomus palata Turun seudulle. Katso lisää kuvia tästä: