Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Esine ei ole vain esine

Sara Hildénin taidemuseossa on avautunut näyttely Juhani Harrin (1939–2003) tuotannosta. Hän työskenteli taiteessaan esineiden kanssa. Kun sopiva kappale löytyi, hän otti se talteen. Harri osasi rakentaa eri esineiden yhteyksistä estetiikkaa ja uusia merkityksiä. Luonto ja teollinen valmistus kohtaavat hänen esinekoosteissaan, ja katoavan alkumuodon tilalle syntyy kuin tyhjästä mystisiä ja surrealistisia tarinoita. Harri asetteli esineensä itse rakentamiinsa laatikoihin, käsitteli niiden pinnat, laittoi lasin päälle ja nosti kokonaisuuden seinälle. Näin katsojalla on edessään rosoinen, hiljaisuutta tihkuva maailma, jonka pysähtynyt liike vertautuu helposti runoon. Harrin teoksia katsellessa ajatus kulkeutuu esineisiin yleensä. Tänään voidaan oikeutetusti puhua materian ylivallasta. Emme tarvitse näin paljon tavaroita, mutta jokaisella on esineitä, jotka ovat jollain tavalla tärkeitä. Esineillä on monia merkityksiä: ne voivat toimia apuna arjessa, koristeena, pakkauksena tai tekovälineenä hyvässä ja pahassa. Joskus esineen funktio on vain muistona oleminen. "Kirja on hyvä, ja se pitää yllä tätä tarinaa.” Järjestellessäni kirjahyllyä käteeni osui norjalaisen valokuvaajan Rune Johansenin kirja. Eräs tromssalainen Kuvataideviikkojen vieras lähetti sen minulle viisi vuotta sitten. Hän oli unohtanut puhelimensa Vilppulan aseman portaille lähtiessään pois. Joidenkin viestien kautta asia tuli myös minun eteeni, ja lupasin käydä etsimässä kännykkää. Ja löytyihän se sieltä. Kaksi fiksua nuorta ihmettelivät yksin jäänyttä puhelinta, selitin asian ja sain toiselle ihmiselle tärkeän esineen takaisin. Kännykkä lähti Tromssaan, ja kiitollisessa paluupostissa sain Johansenin kirjan ja päivälliskutsun. Kirja on hyvä, ja se pitää yllä tätä tarinaa. Aika tarttuu esineisiin. Liiasta tavarasta on hyvä päästä eroon, minkä jälkeen tarpeetonta ei kannata edes hankkia. Aina on kuitenkin esineitä, joita emme heitä pois, koska ne ovat siteitä johonkin menneeseen tai menetettyyn. Joskus näkee ihmisiä, joiden kodin tulipalo on tuhonnut. Kaiken surun keskellä moni nostaa esiin ahdistuksen kadonneista valokuvista, muistin valotuksista. Vähän samalla tavalla kuin Juhani Harri rakensi laatikoitaan, meille tärkeät esineet asettuvat lokeroihinsa mielissämme. Niistä ei tosin pidetä näyttelyä.