Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Katso video: Susu ja Väiski kulkevat pihassa vapaana ja seuraavat omistajaansa jopa lenkille: ”Meillä karkaavat vain koirat, eivät hevoset”

Punaisen talon pihamaalla on aidatut laitumet ja pihattotalli, kuten missä tahansa hevosen omistajan pihassa. Ainoa kummallisuus on kuitenkin se, että hevoset eivät ole tarhassa vaan kulkevat vapaana pihassa. – Susu ei ole koskaan karannut, joskus se saattaa olla hukassa, niin etten näe sitä, mutta silloinkin se on joko rannassa tai piha-alueen metsikössä, kertoo hevosten omistaja Minna Uotila . 13-vuotias lämminveritamma Susu eli Super Pepper on ollut Uotilalla nyt seitsemän vuotta. Hän kertoo sen olleen kovapäinen ravuri, joka on urallaan juossut 59 lähtöä ja voittanut 9 lähtöä. Sen ennätys on 12,3. Raviradalla Susu oli aivan toinen hevonen kuin Kertteen Teerikorven pihassa vapaana kulkeva lempeä lemmikki. – Susu tuli minulle silloisen hevoseni Jopen (Joykeeper) kaveriksi, mutta ne ehtivät olla yhdessä vain pari viikkoa ennen kuin Jope kuoli Mäntän raviradalle kesken ajon, Uotila kertoo. Susu sai kuitenkin seurakseen Uotilan siskontyttären Taavi-hepan. Taavin ollessa tarhassa Uotila päästi Susun ajon jälkeen ensimmäisiä kertoja pihaan vapaaksi, ja siitä kaikki lähti. – Se ei koskaan lähtenyt pihasta mihinkään, pyöri vain siinä syömässä. Laitoin kuitenkin pihaan jonkinlaisen langan, mutta sitten huomasin, että vaikka narut unohtui, Susu pysyi silti pihassa, Uotila kertoo. Uotilan mukaan Susu käy korkeintaan jonkin matkan päässä pihatiellä syömässä, mutta ei lähde sen kauemmaksi. – Susu ei ole tehnyt koskaan irti ollessaan mitään pahaa. Jopea pidin aikanaan kanssa irti pihassa, mutta sehän karkaili milloin minnekin. Nykyisin meillä karkaavat vain koirat, eivät hevoset, Uotila nauraa. Huhtikuussa Susulla alkoi uusi aika, kun siitä tuli äiti. Nyt sen rinnalla pihassa kulkee Väiski-varsa. – Aluksi pidin Väiskiä tarhassa Susun kanssa, mutta kun Väiski oli aina väärällä puolella lankoja, kun niissä ei kulkenut virta kunnolla. Susukin hieman jo hätääntyi, kun Väiski oli aina lankojen toisella puolella, Uotila kertoo. Uotila päätti sitten kerätä kaikki vanhat langat pois ja teki uudet tarhat, joista pääsee myös pihattotalliin. Uotilan mukaan hevoset ovat pihatossa ja tarhassa työpäivien sekä yön ajan, tai silloin, kun hän ei ole kotona. – Väiski on ottanut äidistään niin mallia, ettei sekään lähde mihinkään pihasta. Kulkee äitinsä rinnalla. Vapaudesta on tullut niille niin luontainen olotila, ettei ne edes välttämättä tule pihatosta pois, vaikka portit olisivat auki, Uotila sanoo. – Meillä on molemmin puoleinen luottamus ja kunnioitus. Sen mitä teen ja hoidan, sen teen ja muuten sitten saavat olla sitten, miten haluavat. Uotilan mukaan kumpikin hevonen nauttii hoitamisesta ja etenkin Susu kaipaa läheisyyttä omistajaltaan. – Susu lähti mukaan aamulenkillekin, kun olin tehnyt neljä pitkää työpäivää. Se vaan päätti tulla mukaan. En ole kyllä koskaan ennen näin hyväluontoista hevosta kohdannut, Uotila kertoo. Uotila on puuhannut hevosten parissa pienestä pitäen ja ensimmäisen oman hevosensa, suomenhevosravurin hän osti 18–19-vuotiaana. – Jossain kohtaa oli sitten taukoa, ettei ollut kuin koiria. Mutta kun pojat olivat pieniä, aloin kaipaamaan omaa aikaa ja hevoset tulivat mukaan uudelleen. Hevosten ajaminen toi sitä omaa aikaa, Uotila kertoo. Sen jälkeen hevoset ovat olleet osa Uotilan elämää. Väiski-varsasta olisi jonain päivänä tarkoitus tulla äitinsä kaltaisesti ravuri, mutta aika näyttää, miten sen kanssa käy. Pihassa se ainakin on oppinut pysymään ja nauttimaan vapaudestaan.