Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Serlachius-museo Göstassa aukeava Gerard Byrnen näyttely pohtii yhteisöllisyyttä radion kautta

Gerard Byrnen In our Time oli alunperin tilaustyö kymmenen vuoden välein Saksassa järjestettävään Skulptur Projekte Münsteriin vuonna 2017. Sen jälkeen kiitetty teos on kiertänyt New Yorkissa, Dublinissa, Wienissä ja Tukholmassa, päätyen ensimäistä kertaa Suomeen. Byrnen teoksessa fiktiivinen amerikkalaisen radiokanavan juontaja hoitaa päivittäistä rutiiniaan. Radioasema ei keskity tiettyyn kaupunkiin tai vuoteen, vaan teos luo kuvan laajempaan 1970-luvun ja 1980-luvun radioasemien kulttuuriin. Radiojuontajan päivä rytmittyy toistuviin mainoksiin, uutisiin, säätiedotuksiin ja aikakautensa populaarimusiikkiin. Teos elää reaaliajassa järjestelmän ansioista, joka osaa automaattisesti tunnistaa kellonajan. Teos herättää kysymyksiä ajasta ja yhteisöllisyydestä Gerard Byrne on kiinnostunut vanhanaikaisen analogisen radion maailmasta. Esimerkiksi autolla matkustaessa kuulija hyppää lyhytaikaisen jakson ajaksi mukaan radion maailmaan. Näin kuulija jakaa yhteisen hetken radion kanssa, kunnes hän lopettaa radion kuuntelun matkan päätyttyä. Samaa radiokanavaa kuuntelevien ihmisten välille syntyy yhteinen kulttuurinen tila, jonka he jakavat. Silti radiokanavan perusluonne muodostuu säännöllisen välein toistuvista elementeistä, jonka takia radio on samaan aikaan intiimi että yleisluonteinen. Nykyiset suoratoistopalvelut, podcastit ja tietyille kuulijaryhmille kohdennetut radiokanavat sen sijaan luovat hajanaisia yhteisöjä, koska kuulija saa itse valita mitä kuuntelee ja koska hän kuuntelee. Byrne kuunteli taustatyökseen paljon vanhanaikaisia radiolähetyksiä ja hän kiinnitti huomion radiojuontajien persoonaan. Heidän esiintymisensä oli eriskummallista ja joskus suorastaan skitsofreenista. Juontaja saattoi olla välillä hyvin vakava ja välillä hyvin energinen. Byrne tajusi, ettei hänen teoksensa radiojuontajan tarvitse olla johdonmukainen, koska oikeat juontajat eivät olleet sellaisia. Tämä teki radiojuontajan hahmon näyttelemisestä erittäin hankalaa.. Teos ei noudata elokuvalle tuttua juonenkaarta, jossa on alku, keskikohta sekä loppu, vaan elää vahvasti hetkessä, oikean radionkanavan tavoin. In Our Time on toteutettu kuvaamalla fiktiivisen radiokanavan studiota. Studion ulkonäkö on autenttinen 1970-luvun ja 1980-luvun esineillä koristettu tila. Kamera tarkentuukin runsaisiin yksityiskohtiin vinyyleistä, kasetteihin ja mikrofoneihin. Teoksen äänimaailmassa kaksi erillistä lähdettä kilpailee huomiosta. Teoksen etuosassa sijaitsevat kaiuttimet toistavat radiolähetyksen musiikkia, mainoksia ja puheita, kun taas esitystilan ympärillä olevat kaiuttimet toistavat studion sisältä lähteviä ääniä. Teoksen katsoja kokee olevansa itse studiossa sisällä pelkän radion kuuntelun sijaan. Gerard Byrne kokee taiteen julkisen roolin tärkeäksi Skulptur Projekte Münster järjestettiin ensimmäisen kerran 1970-luvulla. Saksassa vallitsi tuolloin vahva sosiaalidemokraattinen henki, joka vaikutti taiteen rooliin yhteiskunnassa. Taiteen tuli olla kansan ulottuvissa, ja se nähtiin hyväksi. Näin ollen taiteen tuli olla julkisissa tiloissa. Tämän kaltainen ajatusmaailma on Byrnen mukaan viime vuosikymmeninä haastettu, mutta Skulptur Projekte Münster elää edelleen sen mukaan. Teoksessa on siis alusta saakka ollut julkisen tilan rooli esityspaikkana. Byrnen mielestä julkiset paikat ja radio jakavat saman tärkeän roolin, jossa voi vapaasti jakaa omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan. Byrne arvostaa museoiden roolia taiteiden levittäjänä kansalle. Erityisesti Serlachius-museoiden sijainti Mäntän kokoisessa pienellä paikkakunnalla on hänestä yhteiskunnallisesti merkittävä, koska se mahdollistaa taiteen kokemisen isojen kaupunkien ulkopuolellakin. Hän pitää erittäin tärkeänä, että nuoret pääsevät kokemaan taidetta paikan päällä, koska hänestä taidetta ei voi ymmärtää pelkästään kirjoista katsomalla.