Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Mäntästä työhuoneen ostaneen Janne Laineen näyttely kuvaa mielentiloja maiseman taustalla

Kuvataiteilija Janne Laineen näyttely Valoa kohti on auki Serlachius-residenssissä. Näyttelyyn on vapaa pääsy, kuten kaikkiin Serlachius-residenssin näyttelyihin. – Näyttely on koonti siitä, mitä minulla oli valmiina, koska minulla on paraikaa monta näyttelyä samaan aikaan. Tämä on katsaus juttuihin, mitä teen, Laine kertoo. – Minulle on aina valo ollut hyvin tärkeä. Kaikki kuvat perustuvat valokuviin, jotka olen syövyttänyt heliogravyyritekniikalla grafiikaksi. Toivottavasti siirrytään kohti valoa tästä pimeästä keväästä. Laine on yksi maailman harvoista heliogravyyritekniikkaa käyttävistä taiteilijoista, minkä ansiosta hänen taiteelleen on ollut kysyntää maailmalla. Laine on osallistunut lukuisiin yhteisnäyttelyihin yli 40 maassa, ja hänen teoksiaan on useissa julkisissa kokoelmissa kuuluisissa taidemuseoissa. – Tekniikka on 1870-luvulta. Se oli ensimmäinen tapa, jolla kuvia painettiin kirjoihin. Se unohtui 1920-luvulla, kunnes tekniikka elvytettiin Hollannissa ja Amerikassa samaan aikaan 1970-luvulla. Sen jälkeen tekniikka unohtui jälleen, kunnes 1990-luvulla se elvytettiin jälleen. Valokuvat syövytetään perinteisesti kupariin, mutta osa Laineen teoksista on syövytetty polymeeriin. Hän aloitti heliogravyytekniikan käytön 1990-luvun puolivälissä. – Tekniikan kokeilu ensimmäistä kertaa oli se hetki, jolla löysin oman ilmaisun. Valokuva muuttui joksikin muuksi. Aloin etsimään ensimmäistä kuvaa, jossa näkyy luonnon alkukantainen voima. Näkymä ennen tai jälkeen ihmistä. Laine löysi kaipaamansa maiseman vuonna 2000 Islannissa residenssiin muutettuaan. Hän muistaa liikkuneensa keskellä laavapeltoa, josta nousi ilmaan vulkaanista höyryä. Näkyvän ja näkymättömän rajapinta on kiehtonut häntä siitä lähtien. Islannista tuli Laineelle toinen kotimaa, missä hän käy joka vuosi. Hänen mielestä ihmisten mentaliteetti on suomalaisten kanssa sama, mutta maan eristyneisyys ja kovat olot saivat hänen ihastumaan maahan. – En koskaan suunnittele teoksiani, vaan kun näen kuvaustilanteen, niin minun on pakko kuvata. Tulee tilanteita, jolloin kuvaaminen ei ole mahdollista, ja kun palaan, niin se hetki on ohi. Mutta silloin se ei ollut tarkoitettu. Löytyy jotain muita tilanteita. Vaikka Laineen teosten lähtökohtana on maisema, niin ne kuvaavat mielentiloja. – Näen mielessä jotain muuta kuin maiseman. Manipuloitua todellisuutta eli kaikki ei ole sitä, miltä näyttää. Katsoja saa itse muodostaa teoksista omat tunteensa ja näkemyksensä. Esimerkiksi näyttelyssä on esillä Pariisissa kuvatuista valokuvista tehdyt teokset, jonka abstraktin maisemallisen pinnan voi nähdä kaupunkimaisemana, mutta taustalla näkyvät paikallisten samassa paikassa vuosia istuneiden kodittomien katumarmoriin syöpyneet jäljet. Jutussa kuvattu teospari syntyi Laineen halusta päästä takaisin kokemaan luontoyhteys lapsuuden metsämaisemissa. Perille saavuttuaan hän joutui toteamaan kaikki lapsuutensa metsät kaadetuiksi. Hänelle tuli tarve luoda oma metsä. Mänttä-Vilppulan kaupungin asukkaat voivat ihailla Laineen teoksia vastaisuudessa, sillä hän on ostanut Sillanpäänkadulta talon, jonka työhuoneeseen on vapaa pääsy taiteilijan ollessa paikalla. Tampereelle jäi vielä toinen asunto ja henkikirja. – Täällä on rauha ja tilaisuus keskittyä. Mänttäläiset taiteilijaystäväni ovat vuosia yrittäneet houkutella minua Mänttään. Mänttä on minulle tuttu Kuvataideviikoista ja Serlachius-näyttelyistä. Siinä mielessä tämä ei ole hyppy tuntemattomaan.