Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Onhan tämä varsinainen saraneva vai joko ollaan sararämeellä?

Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa opiskelevat metsäylioppilaat ovat perinteisesti käyneet Juupajoen Hyytiälän metsäasemalla kenttäkurssilla. Ensimmäinen kenttäkurssi järjestettiin Hyytiälässä jo vuonna 1910. Kävimme katsomassa mitä ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden kenttäkurssilla tehtiin torstaina 13. elokuuta. Meneillään on kurssi 112. Luokkahuoneeseen pitkospuita pitkin Torstaina opiskelupaikka oli 5 kilometrin päässä Hyytiälästä Orivedelle päin Lakkasuolla. Siellä opiskelijoiden tehtävänä oli määritellä suotyyppejä. Kuljimme paikalle tieltä metsästä löytyviä pitkospuita pitkin. Pitkospuut ovat kyltin mukaan nimeltään Suojuoksu ja ne tehneen kurssin numero oli 55 ja vuosi 1963. Kestivät pitkospuut hyvin, että varmaan on uusittu aika monta kertaa. Oppaaksi pitkospuille lähti opetusavustaja, eli assistentti Antti Polvivaara kurssilta 110. Hän opiskelee kolmatta vuotta ja on viittä vaille metsätieteiden kandidaatti. Määrittele suotyyppi ja tee siitä pienoismalli Aamupäivällä opiskelijat olivat määritelleet suotyyppiä jolle olivat pysähtyneet, luonnontilaisia suotyyppejä löytyy noin 30. Iltapäivällä oli ohjelmassa Hakoniwan teko, nimi viittaa japanilaiseen pienoispuutarhaan, joka tietenkin, kun japanilaisista on kyse, on osaksi myös taidetta. Tarkoituksena oli tehdä kunkin ryhmän suotyyppiä kuvaava pienoismalli laatikkoon ja esitellä suotyyppiä sen avulla muille. Saavumme kuulemma varsinaiselle saranevalle, mutta jatkamme matkaa. Saavumme Polvivaaran ryhmän luo, selviää että suotyyppi on vaihtunut, nyt ollaankin varsinaisella sararämeellä. Täytyy kyllä sanoa, että ei Lakkasuo hullumpi luokkahuone ole. Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat Venla Korhonen , Anna Jokinen , Olli Härkälä ja Laura Ketola , olivat tutkimassa koealaa paikalla, josta myös heidän Hakoniwansa sisältö tullaan keräämään. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Opiskelu on vastannut odotuksia Ylöjärveltä kotoisin oleva Anna Jokinen kertoo, että kysymys siitä miksi opiskelee sitä mitä opiskelee, kysytään joka kerta, kun kuullaan mitä hän opiskelee. Kysymys on silti hyvä. –  Harrastukseni ovat aina liittyneet metsään ja luontoon, partioon ja sellaiseen, kertoo Jokinen. Hän kertoo, että sitten kun meni pääsykokeisiin ja sen jälkeen aloitti opinnot ja näki mitä täällä opiskellaan, niin totesi olevansa oikeassa paikassa. Jokinen kertoo, että ensimmäisenä vuonna opinnot ovat painottuneet tietyllä tavalla, esimerkiksi matematiikkaan ja tilastotieteeseen eikä ehkä ole vielä päässyt niin paljon sellaisille erikoisimmille kursseille, joista itse on kiinnostunut. –  Opinnot ovat kyllä vastanneet täysin odotuksiani, kertoo Jokinen. Jokinen tähtää opinnoissaan metsänhoitajaksi ja alan työllisyysnäkymät ovat hyvät. Tänä päivänä ei ilman nettiä opiskella, ei edes suolla. Kasveja kun tunnistettiin, otettiin puhelimet avuksi. Toisaalta ihan järkevää, sillä kyllähän se kännykkä helpommin mukana kulkee, kuin kasvikirjan. Niin ja siellä suolla, siellä on kyllä kovin kaunista. "Täytyy kyllä sanoa, että ei Lakkasuo hullumpi luokkahuone ole."