Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Tämä pallo ei ole pyöreä

Mänttä-Vilppulassa pian neljä vuotta asunut Pirjetta Brander tutustui alun perin paikkakuntaan jo 2000-luvun alussa. Sen jälkeen hän on vieraillut täällä säännöllisesti ja vuonna 2017 hän kuratoi Mäntän kuvataideviikot. Brander on monipuolinen ammattitaiteilija ja on opiskellut alaa yhteensä kymmenen vuotta kolmessa eri oppiahjossa, ja opettanut taidetta useissa eri paikoissa muun muassa Oriveden opistossa siihen asti kun se oli toiminnassa. Teoksen tarina sarjaan hän valitsi työn, joka on kaikkien nähtävissä hänen juhannuksena avaamassaan patsaspihassa Virtasalmentiellä. Teos on tehty Intiassa paikallisesta graniitista, joka eroaa suomalaisesta graniitista siinä, että se ei lohkea niin helposti. Työ, jonka tarinan Brander kertoo, ei olisi onnistunut suomalaisesta graniitista. – Olen monena talvena työskennellyt talvisin Intiassa. Valitsin tähän sarjaan teoksen, jonka tarina on ilon ja tuskan sävyttämä, aloittaa Brander. Hän aloitti kyseisen työn tekemisen pari vuotta sitten ja idea siihen lähti intialaisesta temppeliveistoksesta, jossa kuvataan suu auki olevaa leijonaa, jolla on suussa pallo. Se markkeeraa kieltä ja on samalla taidonnäyte. Kovin moni ei käsityökaluilla pysty sellaista veistosta tekemään. Siitä näkee myös teoksen laadun ja pallo löytyy suusta vain, jos teos on erinomaista laatua. Huonommista versioista tästä samasta aiheesta pallo puuttuu. – Katselin sitä palloa leijona suussa ja minulle heräsi ajatus tehdä graniitista pallo, jonka sisällä on toinen pallo. Menin keskustelemaan aiheesta paikallisen kuvanveistäjämestarin kanssa. Kysyin häneltä, miten tällaista työtä oikein pitäisi alkaa tekemään? Mies käski minun mennä istumaan kyseisen leijonaveistoksen eteen, katselemaan sitä ja miettimään asiaa, muistelee Brander. Vaikka mestarin vastaus oli lievästi sanottuna outo, ei oikein auttanut muu kuin tehdä niin kuin hän sanoi. – Menin siis istumaan patsaan eteen ja ajattelin mielessäni vähemmän kauniita ajatuksia siitä mestarista. Äkkiä kuitenkin jotain välähti päässä ja ymmärsin miten työtä pitää lähetä toteuttamaan, jatkaa Brander. Hän tilasi saman tien veistämöstä sopivan kokoisen kiven ja alkoi työstää sitä sen jälkeen, kun kivenveistäjät olivat tehneet karkeimman työn. Siitä alkoivat Branderin kuusi viikkoa kestäneet piinaviikot. – Tulin joka aamu yhdeksältä kiviveistämöön ja aloitin työt ensin rälläkällä ja myöhemmin muilla työkaluilla. Joka aamu kuvanveistäjämestari tuli katsomaan mitä olin tekemässä ja joka aamu hän totesi minulle synkästi, että this ball is not round, eli tämä pallo ei ole pyöreä. Ei siinä auttanut, vaikka sanoin joka kerta, että teen parhaani. Tätä siis jatkui kuusi viikkoa ja välillä olin aika masentunut. En kuitenkaan antanut periksi, jatkaa Brander. Lopulta palloista tuli kuin pyöreä kuin siitä pystyi hänen taidoillaan tulemaan ja se vietiin viimeisteltäväksi kiillottajalle. Taas tuli mestari paikalle, eikä ollut tyytyväinen työn laatuun. Myöhemmin Brander teki toisen Pallo Pallon marmorista ja sen hio mestari itse. – Tiedän kyllä että pohjalaiseen luonteeseeni ei oikein kuulu antaa periksi missään ja itse asiassa sain tästä tunnustusta myös siltä mestarilta. Ihan työn loppuvaiheessa hän taas kerran tuli luokseni aamulla ja alkoi nauraa. Hän ihmetteli, kuinka jaksan pakertaa. Totesi sitten minun olevan häntä vahvempi tässä asiassa. Se oli todellinen tunnustus ja tuntui siinä vaiheessa hyvältä, päättää Pirjetta Brander Pallo Pallon tarinan.