Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Jussi Jatkola on pelannut Mäntän Valossa 32 vuotta, joista 23 vuotta edustuksen pelaajana

Jussi Jatkola aloitti Mäntän Valossa pelaamisen junioreissa vuonna 1988, 7 vuotta vanhana. Hän debytoi 9 vuotta myöhemmin vuonna 1997 Valon edustusjoukkueessa, jonka riveissä hän edelleen pelaa. – Lupasin äidille maksaa 10 markan viikkorahan takaisin, kun saan Bundesliigaan sopimuksen, Jatkola kertoo. Jatkola on pelannut Valon riveissä joukkueen noustessa ja tippuessa 4.-6 -divisioonan välillä. Parhaimmillaan vuoden 1998 kesällä pelejä kertyi 50 ottelua kaudessa harjoituksineen, koska hän oli Valon edustuksen, kakkosjoukkueen ja b-ikäisten poikien peleissä. Pelipaikaksi vakiintui puolustaja 9-vuotiaana. Aloitettuaan pelaamaan isolla kentällä, hän pelasi laitapakkina siirtyen lopulta keskuspuolustajaksi. – Kivahan niitä maaleja on tehdä, mutta puolustuspäässä on vahvuuteni. En ole taitava pelaaja, vaan pärjään tahdolla. Pääpelaaminen oli vahvuuteni ennen polvileikkausta, koska pystyin hyppäämään korkealle. Luonteeltani olen aina enemmän pelannut joukkueen eteen kuin yksilönä. Ajattelen niin, että ainakaan joukkue ei kaadu minun tekemiseen. Uusia pelaajia tarvitaan lisää Mäntän Valon pelaajamäärät ovat vuosien varrella laskeneet paljon. 1990-luvulla pelaajia riitti kahteen joukkueeseen asti, ja pelipaikasta oli kova kilpailu. Nykyään pelaajista on huutava pula, ja säilyminen 5. divisioonassa on kovan työn takana. – Peleihin ei saada parasta kokoonpanoa, koska jollain on aina joko loukkaantumisia, työkiireitä tai muuta menoja. Varsinkin vuorotöissä olevilla ihmisillä on vaikeuksia päästä illalla pelattaviin otteluihin. – Tällä tasolla pelaajat tulevat 21-vuotiaana parhaaseen peli-ikään, niin sen ikäiset nuoret lähtevät muualle opiskelemaan. Täällä ei ole oikein jatko-opiskelulle mahdollisuutta, ja nuoret haluavatkin muualle. Pelaajamäärät tulevat laskemaan tulevina vuosina, koska vastaanottokeskuksesta tuli iso panos Valon kokoonpanoon. Jatkola muistaa yhden pelin, jossa avauskokoonpanossa oli kahdeksan ulkomaalaistaustaista pelaajaa. – Aluksi oli kulttuurishokki, kun valmentaessa piti selittää harjoitukset ensiksi Suomeksi, ja sitten neljälle kaverille englanniksi. Jalkapallo on universaali kieli, niin vastaanottokeskuksesta tulleet pelaajat sopeutuivat helposti. Sieltä on tullut tosi hyviä tyyppejä, eikä kenestäkään ole pahaa sanottavaa. Valo menestynyt futsalissa Valo pelasi futsalia Suomen korkeimmalla sarjatasolla kauden 2001–2002. Jatkola muistaa 2001 kevään karsintaturnauksen, jossa nousu tapahtui. – Ratkaisupelissä teimme voittomaaliin 40 sekuntia ennen loppua. Täysin harrastelijoista koottu porukka nousi voitolla liigaan. Jatkolalle on jäänyt mieleen Valon pääsy futsal-cupissa kolmannelle kierrokselle, jolloin vastaan tuli Kampuksen dynamo. Dynamo oli liigassa sijoittunut kauden aikana toiseksi, ja antoi Valolle kunnon oppitunnin. Ottelu päättyi 14-1. Viime kaudella Valon joukkue teki huiman saavutuksen noustessaan 2. divisioonaan. Kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla pelaaminen on nykypäivänä seuralle maksimisuoritus, koska joukkueiden määrä on Tampereen ympäristössä moninkertaistunut. Jatkolan pelaajaura jatkuu vuosi kerrallaan Omaa uraansa Jatkola aikoo jatkaa ainakin ensi kauden. Hän on pelannut viime aikoina maalissa varsinaisen maalivahdin puuttumisen vuoksi. – Minulla ei ole enää henkilökohtaisesti tavoitteita, vaikka kentällä ollaan vielä täysillä mukana. Tykkään käydä edelleen potkimassa, ja Valon ryhmähenki on niin hyvä. Molemmat polvet ovat leikattu kertaalleen, niin jatkaminen riippuu osin jaloista. – Annan pojille mahdollisuuden pelata jatkamalla, niin rinki ei pienene lisää.