Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Kirja-arvio: Nyt kaikki voikukkaan!

Ai, että on ihanaa, kun taas on tulossa vuoden keltaisin aika eli voikukkien kukinta. Tiedän, että hyvin monet inhoavat voikukkia ja pyrkivät nyhtämään ne maasta mahdollisimman pian. Minäkin kinaan joka vuosi mieheni kanssa ajankohdasta, milloin voikukkapellot ajetaan nurin. Niitä on meillä noin 12 hehtaaria - määrä syntyy marjapelloista - eli marjapensasrivien välit kun kukkivat keltaisenaan voikukkaa. Suhteeni voikukkaan on yksiselitteisen myönteinen. Se on kaunis! Mikään ei ole ihanampaa, kuin kävellä voikukkien keskellä ja kuunnella mehiläisten tyytyväistä surinaa. Voikukkahan on pajun ohella kevään tärkeimpiä mehiläiskasveja. Olinkin ilahtunut saadessani luettavakseni kirjan: Voikukka! Pientareelta pataan. Juho Hämäläisen, Milla von Konowin ja Sari Selkälän kirjoittama tieto- ja keittokirja antaa uusia syitä tykätä voikukasta. Ikivanha rohdos ja tuttu keittiöpuutarhoista Voikukka , Taraxacum officinale, on yleinen kasvi kaikkialla Suomessa, ja yllätys-yllätys, alalajeja sillä on meilläkin noin 500. Se on jo vuosisatoja ollut tunnettu ravinto- ja rohdoskasvi. Eräissä englantilaisissa keittokirjoissa se on mainittu jo 1400-luvulla ja Ranskassa, Versailles´n hovissa, se otettiin puutarhan viljelykasviksi 1862. Suomessakin sitä käytettiin paljon sotien aikaan. Lehdissä on muihin salaattikasveihin verrattuna huomattavan paljon A-, B, C, ja D-vitamiineja, ja ne sisältävät myös paljon rautaa ja kaliumia. Voikukkaa on perinteisesti pidetty ruuansulatusta edistävänä yrttinä, mutta sillä on hoidettu myös kevätväsymystä, hammassärkyä, anemiaa ja kauneutta. Kaikki muut osat, paitsi kukan jälkeen syntyvät siemenhahtuvapallot, voidaan käyttää ruuaksi. Huomattavaa on myös katsoa, millaisesta paikasta voikukkia kerää. Hyvä konsti on pistää esimerkiksi lehdet tai kukanosat vartiksi tiiviiseen purkkiin, jolloin mukana mahdollisesti olevat hyönteiset tulevat purkin kanteen ja siitä ne on helppo poistaa. Viherjauhetta smoothieen, voikukkasokeria jälkiruokaan Smoothiet ovat nyt jokaisen kunnostaan pitävän henkilöherkkua nykyisin. Voikukan lehdistä saa tehtyä helposti viherjauhetta, kuivaamalla (esimerkiksi Kasvikuivurilla tai miedossa saunan tai uunin lämmössä) lehdet ja jauhamalla ne. Täytyy kuitenkin muistaa, että tämä viherjauhe on tymäkkää tavaraa, ja sitä ei pidä käyttää yhteen annokseen kuin korkeintaan 1-3 lusikallista. Toinen helppo juttu on voikukkasokeri: siihen tarvitaan 1 desilitra voikukan keltaisia terälehtiä ja 2 desilitraa sokeria. Jauha tuoreet terälehdet ja sokeri esimerkiksi huhmareessa tai tehosekoittimessa. Levitä seos uunipellille ja anna kuivua 1-2 vuorokautta. Kun sokeri on kuivaa, laita se pakastepussiin ja murskaa esimerkiksi kaulimen avulla. Pistä purkkiin ja tarjoile alkukesän herkkujen kanssa. Tuorepuurosta potkua Tuorepuuro sopii nykyajan kiireisille ihmisille ja sen teko on helppoa. Ainekset neljälle: 2 dl voikukan varsia, lehtiä ja kukintoja hienonnettuna 1 dl vettä 1 rkl tyrnimarjoja ½ dl hunajaa 2 rkl chiansiemeniä 3 dl paksua turkkilaista jugurttia Hienonna voikukan kukinnot, varret ja lehdet. Laita ne sekä vesi, tyrnimarjat ja hunaja tehosekoittimeen ja soseutu vihreäksi massaksi. Lisää tarvittaessa vettä. ripottele päälle chiansiemenet. Ota esiin tarjoiluastiat ja rakenna niihin annos, johon tulee vuorotellen voikukkamassa ja jugurttia. Laita yöksi viileään ja tarjoile seuraavana päivänä. Pottua ja savusärkeä ½ kg uusia perunoita 1 tl kokojyväsinappia 30 g voita Ripaus suolaa 1 dl pieniä voikukkanuppuja 1 prk savusärkeä Koristeluun kauniita voikukkia Keitä uudet perunat suolalla maustetussa vedessä. Sulata voi ja sekoita siihen sinappi. Kun perunat ovat lähes kypsiä, lisää kattilaan voikukannuput. Valuta särkisäilykkeen liemestä puolet pois. Valuta perunoista ja voikukista keitinvesi pois. Lisää voisula ja särkisäilyke. Sekoita varovasti ja tarjoile voikukilla koristeltuna. Reseptejä simasta juurijauheeseen Voikukkakirjassa on monia mielenkiintoisia ja kokeilemaan houkuttelevia ohjeita. Nuppukapriksen resepti on hiukan erilainen kuin aikaisemmin tuntemani, mutta varmaan toimiva. Voikukan nuput käyvät hyvin kapriksen korvikkeesta. Muista voin mainita esimerkiksi voikukanlehtiin käännellyn fisun, voikukkapurkerin, kukkean siman ja voikukkapitsan. Kirjan ohjeilla on tehtävissä myös juurijauhetta, teetä, juurevaa kahvia sekä voikukkasuolaa, mitä voi käyttää maustamiseen.