Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Alvar Aallon ja Else Aropaltion elämää kansien väliin Mänttä-Vilppulassa – Esa Laaksosen residenssiaika supistui viikkoihin

Helsinkiläinen taidealan moniammattilainen arkkitehti Esa Laaksonen työsti uusia töitään Serlachius-residenssissä vielä viime viikolla, mutta koronavirustilanteen sulkiessa museoiden ovet sulkeutui myös Serlachius-residenssi. – Minun oli tarkoitus olla residenssissä kuukausi, mutta jakso supistui nyt kahdeksi viikoksi. Minulla oli aika isot tavoitteet residenssiajalle, mutta nyt ne jäivät saavuttamatta. Onhan se harmillista, mutta onneksi kirjoittaa voi missä vain, ei minun maailmani tähän kaadu, Laaksonen toteaa. Residenssissä Laaksosen oli tarkoitus työstää eteenpäin Alvar Aaltoa käsittelevää teostaan, jonka on tarkoitus olla kustantajalla heinäkuussa. Kirjan julkaisemisesta ei ole vielä tarkkaa ajankohtaa tiedossa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. – Aalto on ollut minun elämässäni yli 20 vuotta, olen ollut myös Alvar Aalto -akatemian johtajana, Laaksonen kertoo. Aalto-kirjan lisäksi Laaksosella on työn alla myös kirja arkkitehti Else Aropaltiosta . Aropaltio oli suomalainen naisarkkitehti, joka suunnitteli sodan jälkeen 1940–1960-luvuilla lukuisia kerrostaloja Helsingin Lauttasaareen ja Herttoniemeen. –Aropaltio-kirja on tarkoitus olla kustantajalla juhannuksena ja se julkaistaan syyskuussa Lauttasaari-päivän aikaan, Laaksonen kertoo. Laaksonen kertoo, että hän on aina ollut kiinnostunut rakentamisesta ja hän jo opiskelikin rakennuspuolen insinööriksi, mutta sitten arkkitehtuuri vei hänet mukanaan. Laaksonen on suunnitellut muun muassa Niiralan raja-aseman ja Siilinjärven uimalan. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. – Olen suunnitellut julkisia rakennuksia, kouluja ynnä muita, mutta elämä on vienyt minua enemmän arkkitehtuurin opettamisen ja tutkimuksen puolelle, Laaksonen toteaa. Mänttä-Vilppulassa ja Serlachius-residenssissä Laaksonen ei ollut nyt ensimmäistä kertaa. Hän kertoo olleensa tutkijaresidenssissä kerran aikaisemmin vuonna 2018. – Tiesin, että tämä on hyvä ja rauhallinen paikka tehdä töitä ja kirjoittaa. Siksi halusin hakea uudelleen. Edelliskerralla residenssissä tein kirjaa siitä, miten ihmiset kokevat ympäristönsä, Laaksonen kertoo. Laaksosen mukaan on ihan sattumaa, että hän hakeutui ensimmäisellä kerralla juuri Serlachius-residenssiin. – Löysin tämän paikan sattumalta, hain ja pääsin. Ihastuin paikkaan ja hain sitten toisen kerran, ja onnekseni pääsin, Laaksonen kertoo. –Rauha on se tämän paikan juttu, mutta kylä ei kuitenkaan ole aivan kuollut ja täällä on liikettä sekä upea museo. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Laaksosen kanssa residenssissä samaan aikaan on ollut kuvataiteilijoita, kirjailijoita on harvemmin. Laaksonen sanoo että kuvataiteilijoiden kanssa tulee varsin hyvin toimeen. – Yksi koominen sattuma minulla on täällä kyllä ollut. Minulle selvisi, että meillä on residenssissä olevan meksikolaisen valokuvataiteilija Martirene Alcantaran kanssa yksi yhteinen tuttu, suomalainen Yhdysvalloissa. Tämä osoittaa taas sen, että maailma on todella pieni, Laaksonen nauraa. Laaksosen mukaan museon antama mahdollisuus on aivan ainutkertainen mahdollisuus, jota kannattaa hyödyntää. Laaksonen on vuosien aikana toimittanut kaiken kaikkiaan 20–30 kirjaa ja kirjoittanut yhden kokonaan yksin. – Kirjat ovat olleet yleensä englanninkielisiä. Pääasiassa ne ovat käsitelleet arkkitehtuuria ja designia, Laaksonen toteaa.