Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Kolumni: Taiteen kanssa taas

Koronakevät sulki gallerioiden ja museoiden ovia ja vähensi eläviä kohtaamisia taiteen kanssa. Nyt sitä taas saa. Eihän taide sinänsä mihinkään kadonnut, se on ja pysyy. Se kulkee ihmisen kanssa samaa polkua ja kuiskailee meille vihjeitä ympäristön havainnoimiseen. Kävimme vaimon kanssa katsomassa poikaamme Vilppulassa, ja samalla pistäydyimme muutamassa Mäntän taidekohteessa. Se on yleensä väistämätöntä ja niin sanotusti must. Göstassa on Petri Eskelisen kompakti Toimintamuisti -näyttely, jossa ihminen ja taide saavat konkreettisen kosketuksen toisiinsa. Siellä havahtuu huomaamaan, miten orgaanista yhteytemme toisiimme on. Interaktiivinen taide on omiaan avaamaan huomioita henkisistä ja fyysisistä mekanismeista. Ihminen ja luonto ovat yhtä. Eskelisen videot ovat lumoavia esityksiä kasvamisesta ja elämisen ihmeestä. Vaikka niissä katsoo kasvien liikkeitä, ei voi välttyä ajattelevansa omia menneitä ja tulevia valintojaan. Ihminen ja luonto ovat yhtä. Kuvataideviikot väisti pandemiaa ja siirtyi ensi kesälle. Joitain merkkejä tulevasta näyttelystä kuitenkin ehti jäädä. Joenniemen Taavetinsaaren Kultaisessa paviljongissa on esillä Tarja Malisen koskettava veistos Vaeltaja . Kun tilaan astuu sisään, hiljaisuus laskeutuu olkapäille ja askel hidastuu. Malinen on tehnyt teoksensa oman 17-vuotiaana kuolleen poikansa muistolle. Paviljongissa on yhtä aikaa suru, tyhjyys ja kaipaus. Ulkopuolinen ympäröivä äänettömyys voimistaa sisäistä ääntä katsojan rinnassa. Surun kauneus on painavaa. Virtasalmentiellä Art House Branderin veistospihalla on myös painavaa taidetta. Esillä on Pirjetta Branderin ja intialaisen Varadharaji Veerapathiranin veistoksia. Brander työskenteli Intiassa ja toi siellä tekemiään teoksia Mänttään. Hänen veistoksensa ovat kiinteässä yhteydessä maahan. Yhteys ei ole vain painon ja vetovoiman aiheuttamaa, vaan siinä on myös käsitteellinen taso. Veistokset on aseteltu suoraan maahan ilman jalustoja ja korokkeita. Vaikka niiden fyysinen paino on huikea, niistä huokuu keveys. Muotokieli on lähellä luontoa, ja sisäinen sekä ulkoinen maailma asettuvat toisiinsa kietoutuneina nähtäväksi. Serlachius-residenssiinkin ehdimme ennen paluuta Tampereelle, jossa flirttailu taiteen kanssa jatkuu. Kyllä nyt taas kelpaa.