Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Runo valmistuu vasta lukijassa

Infektiolääkäri Reetta Huttusen , 47, teos Valkoisessa takissa olen lähinnä mies, sairaalarunoja , Enostone kustannus, 92 sivua, 2020, ilmestyy ensi viikolla. Huttunen on käynyt Mäntässä koulunsa ja lukion. Lapsesta asti viulua soittanut Huttunen ajatteli pitkään, että musiikista olisi voinut tulla hänelle ammatti. – Siihen aikaan opetusmenetelmät olivat erilaisia kuin nykyään, opetus perustui työntekoon, mutta ei ollut kovin kannustavaa, kertoo Huttunen. Pääasiallinen syy oli kuitenkin se, että esittävä taidemuoto ei sopinut hänelle, esiintyminen ei missään vaiheessa innostanut. Kirjoittamisen Huttunen kokee itselleen sopivammaksi ja vapauttavaksi itseilmaisun muodoksi. Tavoitteellisen kirjoittamisen Huttunen aloitti muutama vuosi sitten. – Jos innostun jostain asiasta, niin olen hyvin tavoitteellinen ja kannustus on auttanut, kertoo Huttunen. Huttunen voitti vuonna 2018 Pirkanmaan kirjoituskilpailun proosasarjan ja sai runosarjassa kunniamaininnan. "Voinko minä kirjoittaa työstäni?" Huttunen oli pitkään ajatellut, että hän on ensisijaisesti proosankirjoittaja, mutta ajautui sitten kirjoittamaan myös runoja. Kokoelman runot syntyivät Tampereen Ahjolan kansalaisopiston ryhmässä. Hän oli pitkään ajatellut, että kun saisi niitä tunnelmia paperille, joita syntyy sairaita ihmisiä kohdatessa. – Niihin kohtaamisiin liittyy paljon merkityksiä, joita on vaikea tallentaa, kertoo Huttunen. Sairaalan yössä kohtaa ihmisiä, jotka eivät enää pysty ilmaisemaan mitä tuntevat. Eihän lääkärikään voi tietää mitä nuo ihmiset tuntevat, mutta aavistaa kyllä. Kirjallisuus syntyy lähtökohtaisesti subjektiivisesti. Runot ovat saaneet alkunsa kirjoittajan todellisuudesta, mutta runojen tarinat ovat fiktiota. Huttunen kertoo miettineensä pitkään, että voiko hän lääkärinä kirjoittaa runoja työstään. Varsinkin kun tiesi, että ei tule kirjoittamaan mitään sankaritarinoita. Syystä, että sankaritarinat eivät ole kovin todellisia, eivätkä kirjallisesti kiinnostavia. Lähtökohtana sairaalarunoissa oli ajatus mennä niille alueille, jotka ovat olleet jossain määrin salattuja ja vaiettuja: lääkärin vastuunkanto, oma riittämättömyys ja virheen mahdollisuus työssä. Aiheena kokoelman runoissa ovat lääkärin ja potilaan kohtaaminen ja lääkärin omat tuntemukset työssään. Teema laajeni yleisemmäksi, miltä ylipäätään tuntuu ihmisistä, jotka joutuvat kantamaan vastuuta toisten hyvinvoinnista. Kokoelmassa on kaikuja yhteiskunnallisesta kritiikistä, palvelujen saatavuudesta ja riittävyydestä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Taide valehtelee meille – totuuden Runoja kirjoittaessaan Huttunen kertoo ajattelevansa ensin asiaa ja tunnetta, jonka haluaa välittää ja sitten sitä, millä tavalla se on paras tehdä. Runoissa lähdetään liikkeelle melko arkisesta, mutta runoilija yrittää huijata lukijan tajuamaan mitä tekijä pohjimmiltaan tarkoittaa. Lukija tulkitsee runon ja ehkä ajattelee, että eihän tämä näin voi mennä ja niin runo valmistuu lukijan mielessä. Oleellinen löytyy runossa usein kirjoitettujen sanojan takaa. – Tämä tapa tuo runoihin mukaan karujakin elementtejä, mutta luotan että lukija huomaa mitä olen halunnut viime kädessä sanoa, kertoo Huttunen. Kirjoittamisideat Huttusella voivat lähteä liikkeelle yksittäisistä sanoista tai havainnoista, joille yrittää keksiä merkityksiä. Työn alla on myös proosateos, mutta sen tulevaisuus on vielä hyvin epävarma. Huttunen kertoo, että ei varsinaisesti tavoittele itselleen kirjailijan nimikettä. Kirjoittaminen on hänelle harrastus, joka on antanut paljon ja se mitä hän on saanut aikaan, on tullut sivutuotteena. Jatko kirjoittamisessa ja sen aikataulut ovat avoinna. "Sairaalan yössä kohtaa ihmisiä, jotka eivät enää pysty ilmaisemaan mitä tuntevat." Reetta Huttunen