Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

F*** Y**, sanoi taiteilija

Kun taiteilija sanoi F*** Y** ja muuta aiheeseen liittyvää. Edellä kerrotun viestin sain, kun aikataulua taiteilijan haastattelussa täytyi muuttaa. Haastattelua ei sitten koskaan tehty. Melkein kaikki on ymmärrettävää, kun ollaan ihmisten kanssa tekemisissä ja aina ei pidä ottaa henkilökohtaisesti. On kuitenkin aihepiirejä, joista kirjoittaessa tuntee saavansa osakseen kohtuutonta arvostelua. Näitä aihepiirejä ovat muun muassa, uskontoon liittyvät aiheet. Onko niin, että uskontoon liittyvästä kirjoittaessa toimittajan täytyisi suhtautua saatuun tietoon jotenkin erityisen epäilevästi? Paikallislehden jutuissa insinööri kertoo rakentamisesta, yrittäjä yrittämisestä, varhaiskasvatuksen opettaja varhaiskasvatuksesta, kansalainen asiastaan, taiteilija taiteestaan, virkamies virkaansa liittyen ja uskova uskostaan. Miksi uskontoon liittyvissä aiheissa ihmiset eivät saisi puhua omana itsenään? Pitäisikö heidän esittää haastattelussa joku kaikkien hyväksymä versio itsestään? Eikö ole vain tasapuolista, että kaikki pääsevät ääneen sellaisena kuin ovat? Olenko kirjoittajana tietynlainen henkilö, kun kirjoitan toisten asioista ja ajatuksista? Mielestäni on melko henkilökohtainen asia, jos on eri mieltä jossain lehtijutussa kerrotuista asioista. Ei kai koko maailmaa sen takia tarvitse alkaa jakaa mustaan ja valkoiseen, puolesta tai vastaan? Vaikka kerrottu asia tulee tekstiksi kirjoittajan kautta, pääsääntöisesti lehdissä kerrotaan muiden kuin jutun kirjoittajan ajatuksista ja toistetaan toisten sanoja. Ajatus, että toimittaja voisi päästää luovuutensa kaikin puolin valloilleen lehdessä, on kuvitelmaa. Hän voi päästää luovuutensa valloilleen niissä rajoissa mitä lehden tila, oma kekseliäisyys ja aiheen käsittely sallivat. Ei hän kuitenkaan voi alkaa vääntämään toisten asioita oman mielensä mukaiseksi. Epäillä toki pitää, kaikkea mitä toimittajalle kerrotaan. Hänellä ei kuitenkaan ole muuta mahdollisuutta, kuin luottaa lähteisiinsä. Useinkaan ei ole aikaa alkaa selvittää ja tutkia aihetta syvällisesti. Entä onko toimittajan vika, jos hän kirjoittaa henkilöstä, joka on joskus syyllistynyt rikokseen ja saanut siitä rangaistuksen? Pitäisikö jutussa kertoa, että tämä henkilö on aikanaan todistettavasti tehnyt rikoksen ja saanut siitä niin ja niin pitkän tuomion? Henkilöhän on jo maksanut teostaan, pitäisikö syyllisyyttä menneisyydestä kantaa mukana lopun ikänsä. Mielestäni ei. "Eikö ole vain tasapuolista, että kaikki pääsevät ääneen sellaisena kuin ovat?" Ali Heikkilä Kirjoittaja on KMV-lehden toimittaja.