Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Korviaan myöten kiitollinen – periaatteessa

Olen paljosta kiitollinen. Kohtalainen terveys, lapset perheineen, hyvät naapurit ja ystävät sekä mieluisat harrastukset tuottavat iloa. Kiitollinen olen siitä, että vanhempani kaukoviisaasti kannustivat lapsiaan koulutielle ja siten avasivat meille aivan uusia polkuja elämään. Liikutun, kun ajattelen sotiemme sankarivainajia ja vielä elossa olevia sotaveteraaneja, jotka tekivät mahdolliseksi sen, että saan elää vapaassa maassa. Menneen kesän suurin ilonaihe oli, kun saimme juhlia kultahäitämme. Kiitollisena olen usein muistanut luokkakaveriani, joka puoliväkisin houkutteli minut lukion toisen päivän iltana kävelylle Sotkamon kirkonkylän raitille. Siitä illasta tuli käännekohta elämääni. Vastaamme kadulla asteli tuikkivin silmin katseleva, viehättävästi hymyilevä lettipää. Hänen kanssaan jatkoin sinä syksynä kävelyretkiä ja hänen kanssaan olemme tallanneet yhteistä polkua jo 55 vuotta. Olen kiitollinen, kun saan aamulla herätä vaimoni viereltä ja aloitella uutta päivää. Vielä tänään. Ensi sunnuntain evankeliumiteksti kertoo miehestä, joka oli sairastanut 38 vuotta ja jonka Jeesus paransi. Oliko mies kiitollinen parantumisestaan ja kuinka se ilmeni hänen käytöksessään? Oli siinä ainakin runsaasti aihetta kiitokseen. Sen tiedämme, että Jeesus tapasi hänet myöhemmin temppelissä. Kiitollisuus on vahva tunne, mutta voisiko se olla muutakin kuin pelkkä tunne? Veteen heitetty kivi levittää tyynen veden pintaan aaltoja, jotka etenevät joka puolelle. Voisiko kiitollisuus vaikuttaa ajatteluuni ja asenteisiini tavalla, joka saa aikaan minusta lähteviä elämänmyönteisyysaaltoja, jotka lähimmäiseni kokevat tavalla tai toisella? Näitä pohtien ajattelin mennä sunnuntaina Mäntän kirkkoon kuuntelemaan, olisiko työvuorossa olevalla papilla joitakin vinkkejä siihen, kuinka kiitollisuus voisi koitua lähimmäisteni hyväksi. Tule sinäkin! Jukka Karppinen Mänttä-Vilppulan seurakunta