Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Uutuuskirja: Seija Penttilän lämminhenkiset pakinat kertovat elämän oikuista.

Seija Penttilän toinen kirja Nonstop ilmestyi syyskuussa. Mäntästä Tampereelle muuttanut Penttilä, 70, innostui eläkkeelle jäätyään kirjoittamisesta. Tampereella hän liittyi Tampereen seudun työväenopiston kirjoittajapiiriin kahdeksan vuotta sitten ja on siitä asti harrastanut kirjoittamista. Mänttä-Vilppulan seudulla Penttilä tunnetaan kuvataidepiireissä maalarina sekä pitkän työuran tehneenä pankkialan ammattilaisena. Penttilän tarkkasilmäiset sutkautukset ja humoristinen elämänasenne tunnetaan lähi- ja kirjoittajapiirissä. Kipinä Nonstopin tekemiseen syttyi, kun kirjoittajapiiriläiset kehottivat häntä julkaisemaan pakinoitaan, jotta he saisivat antaa joululahjaksi lukemista. – Nonstopin juttuja olen kirjoittanut tässä pitkin matkaa, ja kokosin ne viimeksi kuluneen vuoden aikana kirjaksi. Muistelen pakinoissani lapsuuteni ja nuoruuteni ajankuvaa sekä omia touhujani niin hyvässä kuin pahassa. Matkani olen kulkenut Jyväskylän, Helsingin ja Mäntän kautta Tampereelle. Nonstopissa on 45 pakinaa vuosikymmenten varrella sattuneista tapahtumista. Monilla tarinoilla on taustansa tosielämässä niin ihmeellisiltä kuin jotkut tarinat kuulostavatkin. Osa läheisistä on päätynyt tarinaan, mutta omalla nimellään ketään ei mainita. Pakinoita lukiessa voi sanoa, että elämä on parasta viihdettä, jos se oikein oivaltaa, ja Penttilä näyttää oivaltavan. Penttilä vitsailee kirjan avaussanoissaan, että aprikoivansa selviämismahdollisuuksiaan viimeisen kvartaalin pyörteissä ja pyytää lukijaa hymyilemään kanssaan maailmanmenon kummallisuuksille. Kirja alkaa suomenruotsalaisen äidin ja suomalaisen isän jalanjäljillä Penttilän lapsuusmuistoista kieliummikkona Jyväskylästä ja Helsingistä. Lähtemätön vaikutus Penttilälle jäi Helsingin Mannerheimintien kodista, jonka 1950-luvun arkea hän kuvaa värikkäästi. Kirja etenee ajallisesti tähän päivään ja viiteen lapsenlapseen. Pikkulasten ihmettelyt menneestä ovatkin monen pakinan juonena. –Jos lapsenlapset kuulevat kappaleen Puhelinlangat laulaa, niin he miettivät pää punaisena, että mitkä ihmeen langat laulavat, Penttilä kertoo. Kirjoittajan vahvasta vastarinnasta huolimatta tekninen kehitys ja uudet toimintamallit ovat muuttuneet rajusti. Tästä on aiheutunut kirjoittajalle noloja tilanteita, mutta niistäkin on selvitty monta kertaa huumorilla. Yksi pakina kertoo, kuinka "Ameriikat" käynyt ihminen kuvittelee selvittävänsä itsepalvelukassan eli kauhukassan haasteet. Penttilän ensimmäinen kirja Amanda, 2014, perustui oman suvun asioihin ja sai innoituksensa toisesta tärkeästä harrastuksesta, sukututkimuksesta. Se kertoo Penttilän isoäidinäidistä. Molemmista kirjoista näkyy kirjoittajan vahva kiinnostus historiaan. Kirjoittajapiirin yhteinen antologia Tiellä voitti Päätalo-instituutin antologia-kisan kaksi vuotta sitten. Elämä-tarinaksi syventävää ryhmää vetää filosofian maisteri Tiina Laaninen . – Kirjoittaminen on kiva harrastus. On mukavaa havainnoida tai muistella eri ilmiöitä. Jämäkkä opettaja ohjaa oikeaan suuntaan, ja ryhmän antamat palautteet ovat kullanarvoisia. Penttilä kertoo.