Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Runo katselee ihmistä sairaalamaailmassa

Teoksen runot raottavat vaikenemisen hyvettä vaalivan lääkärien ammattikunnan edessä olevaa verhoa. Runot tarkastelevat teoksen ensimmäisissä jaksoissa lääkärin ja potilaan kohtaamisesta ja kuvaavat sairaalamaailmaa. Runoissa asettaudutaan tunteeseen, joka sairaalassa lääkärin kannalta vallitsee. On myös potilaan kohtaamiseen liittyviä runoja, sitä ihmetystä, miltä sairaasta ihmisestä tuntuu. Kaunokirjallisuus pitää sisällään tämän mahdollisuuden, kuvitella mitä kanssaihmisen sisällä tapahtuu ja mitä hän tuntee. Runoissa asioita tarkastellaan fiktion keinoin. Mukana on toki elementtejä infektiolääkärinä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa työskentelevän Huttusen omista kokemuksista, mutta runon puhuja ei ole Huttunen itse, vaan runon minä. Runoissa aletaan kokoelman edetessä tarkastella syvemmin lääkärin itsetuntoon ja riittävyyteen liittyviä asioita. Kokoelman loppupuolella mennään sitten jo henkilökohtaisuuksiin, kun lääkäri on itse potilaana ja tarkastelee asioita potilaan näkökulmasta. Teoksen nimi peilaa tietyllä tavalla yhteiskunnan odotuksia, sitä mitä lääkäriltä odotetaan ja mitä hän on meille.