Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Pieni kynnyskin voi olla este – Esteettömyyskävelyllä tarkasteltiin keskustaajamien haasteita

Siitä, mistä itse kiireessä sujahtaa nopeasti eteenpäin, saattaa olla toiselle ylitsepääsemätön este päästä hoitamaan omia asioitaan. Nämä esteet voivat olla liian jyrkkä luiska, yli kahden sentin korkuinen kynnys tai painava ovi. Näihin arjessa koettuihin haasteisiin tutustuttiin Mänttä-Vilppulan esteettömyyskävelyllä viime keskiviikkona liikennesuunnittelija ja esteettömyyskartoittaja Elina Lämsän johdolla. Kävelyn tarkoituksena oli tarkastella keskustaajamien esteettömyystilannetta apuvälineitä käyttävien näkökulmasta. – Esteettömyys on minulle henkilökohtaisesti muutakin, kuin prosenttiyksikkö tai senttimetri mitassa. Koen, että teen työtäni sen asenteen puolesta, että me kaikki olisimme samanarvoisia ja pystyisimme hoitamaan itse mahdollisimman pitkälle omia asioitamme, Lämsä kertoo. Esteettömyyskävelylle osallistuivat Mänttä-Vilppulan vanhus- ja vammaisneuvostojen edustajien lisäksi kaupungin infrapalvelupäällikkö Arto Myllylä sekä Mäntänvuoren Terveydestä ikäihmisten palveluiden ohjauksesta vastaava Anette Karvinen ja vammaispalveluohjaaja Riikka Palomäki . Kävelylle lähdettiin Mänttä-Vilppulan kaupungintalolta, missä osallistujat saivat vinkata kohtaamiaan haastavia paikkoja Mäntän keskustassa. – Paneuduimme ulkotiloissa olevien kulkuväylien esteettömyyteen sekä rakennusten sisäänkäynteihin. Julkisten palveluiden tarjoajien on huolehdittava siitä, että palvelut ovat esteettömiä ja kaikkien saavutettavissa. Tämä määritellään yhdenvertaisuuslaissa ja siitä on sovittu YK:n vammaissopimuksessa, Lämsä toteaa. Mäntässä esteettömyyttä tutkittiin muun muassa kaupungintalolla, kirjastolla, Seppälän Puistotien ja Itätorinkadun kivijalkaliikkeiden edustalla, apteekilla, seurakuntatalolla ja Sarapihassa. Vilppulassa tutkittiin muun muassa kunnantalon, kirjaston ja apteekin esteettömyyttä. Eniten keskustelua kävelijöiden keskuudessa herättivät raskaat ovet, luiskat ja niiden jyrkkyys sekä käsijohteiden puute ja pysäköintipaikkojen sijainti. Myös pieniltä tuntuvat kynnykset vaikeuttavat merkittävästi monien kulkua. – Oven avaamiseen tarvittava voima saisi olla enintään 10 Newtonia, tämä vastaa yhden kilon massaa ja on helposti mitattavissa. Jokainen meistä voi kokeilla saisiko oven avattua etu- tai pikkusormella, Lämsä kertoo. Kävelyllä testatuista ovista useat osoittautuivat liian painaviksi. Esimerkiksi pankin oven avaamiseen tarvittiin 38 Newtonin voimaa ja kävelijät totesivatkin, että se jäisi monelta heikkovoimaiselta avaamatta. – Suosittelen yrittäjiä pohtimaan sitä, että heidän palvelunsa olisi kaikkien saatavilla. Korjausrakentamista tehdään pala kerrallaan, mutta kun tiedetään ongelmakohdat ja puutteet, voidaan saneerauksien yhteydessä tehdä merkittäviä muutoksia, Lämsä muistuttaa. Vaikka kävelyn aikana löydettiin useita kehittämisen tai korjauksen tarpeessa olevia kohteita, kehujakin annettiin. Yksi kiitosta saanut kohde oli kaupungin asiointipiste. Moni kävelijöistä koki tärkeäksi sen, että saman katon alta löytyvät kaikki tarvittavat palvelutiskit. Sisäänkäynti on katutasossa ja ulko-ovi avautuu automaattisesti. ― Vielä kun tuon kynnyksen saisi luiskattua ulkona ja invapysäköintiruudun merkittyä oven eteen, ei ongelmia olisi, totesi kävelylle osallistuneet. Lämsän vetämä kävely oli osa Ylä-Pirkanmaan liikenneturvallisuuskoordinaattorityötä, joka on Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sekä alueen kuntien yhteisprojekti alueen liikenneturvallisuustyön tukemiseksi. Alueen liikenneturvallisuuskoordinaattorina toimii Lämsän kollega Juha Heltimo . Kävelyllä tehdyistä huomioista tehdään raportti, jota liikenneturvallisuustyöryhmä käsittelee tulevana syksynä. Raportin saavat myös Mänttä-Vilppulan vanhus- ja vammaisneuvostot. ― Toivon, että neuvostot hyödyntävät työkaluaan ja jatkavat sinnikkäästi tärkeän asian ajamista meidän kaikkien puolesta. Meistä jokaisen askel tulee hidastumaan jossain vaiheessa elämää, muttei ongelmat koske vain ikääntyvää väestöä. Esteetön ympäristö on turvallinen, helposti hahmotettavissa sekä miellyttävä kaikille. Lastenrattaidenkin kanssa tai jalka paketissa on yllättävän vaikea kulkea raskaista ovista ja rappusista. Ja kukapa meistä kotiin haluaisi jäädä, Lämsä päättää.