Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Kun osaaminen muuttuu ihmeeksi

Suomen luonnon tyhjyys ja hiljaisuus imee itseensä. Näin kokee japanilainen residenssitaiteilija Yuichiro Sato (s. 1979). Oikeastaan tyhjyys on näennäistä. Kun Sato piirtää grafiittikynällä koivua, hän tuntee uppoavansa metsän sammaleiseen pohjaan. Jokainen viiva lisää yhteyttä. –  Japanissakin on tietysti luontoa, mutta kun asuin Tokiossa, metsää löytääkseni minun piti matkustaa junalla. Täällä se on heti läsnä. Siksi halusin Suomeen. Sato on työskennellyt kolme vuotta Järvilinnan residenssissä Laukaan Leppävedellä. Hänen kanssaan on vaimo Uiko Sato , joka on kirjailija. Nyt he ovat olleet Mäntässä pari kuukautta ja lähtevät pois huhtikuun lopussa. Kaupungeissa Saton taide on kummunnut mielikuvituksesta, ja se on ollut abstraktia. Päästyään luontoon ja metsän sisään aiheet ovat muuttuneet esittäviksi. Löydettyään sopivan puun hän ottaa siitä kuvan ja tekee monia luonnoksia. Sitten hän uppoutuu piirtämään. Se on tarkkaa kehon ja mielen yhteistyötä. Yksityiskohdat tarttuvat piirustuspohjaan kuin havunneulat, ja joskus hän käyttää mineraalipigmenttiä esimerkiksi taivaan väriin. Yuichiro Sato piirtää taitavasti ja koko sielullaan. Hänen työskentelynsä on meditatiivista. Koivun hän kokee mielenkiintoisimmaksi puuksi Suomessa. –  Minua kiehtoo sen mustavalkoisuus ja rungon pinnan struktuuri. Siinä on paljon ohuita oksia, mikä sopii tekniikkaani. Haluan piirtää koivun ilman lehtiä, koska silloin näen koko puun paljaana. Kontrastit kiinnostavat muutenkin Satoa. Suomalaisessa maisemassa selkeät horisontaaliset ja vertikaaliset linjat sekä valon ja pimeyden vaihtelu ohjaavat paljon hänen tekemistään. Lehdettömyys liittyy japanilaiseen ajatukseen siitä, että kaikki lähtee pienestä ytimestä, asioiden sydämestä. Kevät on hänen työnsä kannalta otollista aikaa. Koivu saattaa näyttää kuolleelta, mutta se on täynnä merkityksiä, muutoksen odottaminen on tärkeämpää kuin sen täyttyminen. Itse asiassa puuta piirtäessään Sato piirtää elämää. Saton valmiita töitä katsellessa fotorealistinen jälki saa ajattelemaan, että piirtämisen taito ja osaaminen tuntuvat ihmeeltä. Teosten kompositio on hänelle erittäin tärkeä. Rivissä olevat puut hän rytmittää tietoisesti niin, että kuvapintaan jää myös tyhjää tilaa. Japanin taiteesta tuttu ajattelu tyhjyyden latauksellisuudesta näkyy myös Saton piirustuksissa. –  Tyhjät tilat pakottavat katsojan ajattelemaan syvemmin sekä pohtimaan elämän perusasioita ja muutoksen tapahtumista. Ne ovat yhtä merkityksellisiä kuin piirretyt aiheet. Suomen keväästä Sato tuntee saavansa energiaa. Lumi sulaa ja paljastaa metsän aluskasvillisuutta. Hän kokee sulautuvansa osaksi luontoa. Mäntässä hän tekee muun muassa isoa kolmiosaista metsäaiheista teosta, joka tulee ensi kesänä Jyväskylän taidemuseon näyttelyyn. –  Japanin kaupungistuneessa yhteiskunnassa luonto on jotenkin ulkopuolista, mutta täällä suomalaisten suhde luontoon on mutkatonta, ja se tulee sisältä päin. Vaimo Uiko on tärkeä osa Yuichiron työskentelyprosessia. Hän on kirjoittanut Suomessa ollessaan lastenkirjan ja runoteoksen, joiden kustantajat ovat Japanista. Kolmas kirja on kuvitusta vaille valmis. Molemmat kertovat keskustelevansa keskenään koko ajan taiteidensa kautta. Se ruokkii heidän luovuuttaan ja tukee ratkaisujen tekoa. Se näkyy myös onnena heidän välillään.