Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Kirja-arvio: Teatterifestivaali mysteerisen joukkomurhan näyttämönä

Sveitsiläisen Joël Dickerin neljäs romaani Stephanie Mailerin katoaminen , (Tammi 2019, 716 sivua) on jatkuvaa juonenkääntöä. Yli 30 pääroolihenkilöä pääsee kukin epämiellyttävään valokeilaan tai heidän historiastaan paljastuu jotakin järkyttävää. Stephanie Mailer on nuori, utelias toimittaja, joka katoaa. Samana iltana ennen mystistä katoamistaan hän esittää kahdelle poliisille väitteen, että heidän murhatutkimuksessa 20 vuotta aikaisemmin oli tehty ratkaiseva virhe, eikä oikeaa joukkomurhaajaa ole tavoitettu. Mailer sanoi poliiseille, että he eivät nähneet ilmiselvää tosiasiaa joukkomurhasta, vaikka se oli poliisien silmien edessä. Toinen poliisi on eläkkeellä ja toinen juuri jäämässä eläkkeelle, mutta Mailerin väitteet ja katoaminen tempaisevat poliisit tapauksen kimppuun. Alkaa joukkomurhan uudelleen selvittely vanhoista tapahtumista ja Mailerin katoamisesta. Kaikki eivät pidä tutkinnan avaamisesta, mutta tilanteen vakavuus paljastuu, kun Mailer löytyy murhattuna. Joukkomurhassa kaupunginjohtaja perheineen ja sivullinen lenkkeilijä tapettiin. Orphean kaupungissa oli alkanut odotettu teatterifestivaali. Kaikki henkilöt alkavat kytkeytyä tähän festivaaliin, jonka piti pelastaa pikkukaupungin talous ja tuoda turisteja kaikkialta maasta. Kirjan tapahtumat ja poliisien tutkinta etenevät kohti 21. teatterifestivaalia. Se tuo uuden tason kirjaan ja juoni tiivistyy loppua kohden niin kuin hyvässä romaanissa käy. Lukija pysyy pihdeissä, vaikka kirjassa on yli 700 sivua. Kirjan hahmot ovat uskomattomia, osa vaikuttaa jopa hulluilta. Vai onko kyse vain erinomaisesta näyttelemisestä tai silmänkääntötempuista, joissa hullu onkin nero? Vuonna 1985 syntynyt Dicker oli itselle uusi kirjailija. Ilolla otin vastaan kirjailijan Sveitsistä. Kirjan esittelyssä Dickerin kerrotaan olevan ranskankielisen kirjallisuuden uusi supertähti, jonka kirjoja on myyty miljoonia Euroopassa. Hän on saanut Ranskan akatemian suuren palkinnon ja lukiolaisten Goncourt-palkinnon vuonna 2012. On helppo ennustaa kirjailijalle menestystä tulevina vuosina, kun omaa näin hyvät kertojanlahjat. Itse sain kipinän tutustua Dickerin aikaisempaan tuotantoon. Kirjan on kääntänyt Ranskassa asuva Kira Poutanen . Hän on julkaissut seitsemän romaania ja toimii käsikirjoittajana. Pidin paljon kirjan suomennoksesta.