Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Vaikka meijerimiehen ura oli tähtiin kirjoitettu, vaihtui se aikuisena johonkin ihan muuhun

Tänä vuonna miehen iän saavuttanut Juupajoen suhteellisen tuore kunnanjohtaja istuu kunnantalossa omassa työhuoneessaan. Talon ovet ovat vasta vähän aikaa sitten auenneet uudestaan monen kuukauden koronatauon jälkeen ja toistaiseksi siellä on vielä hiljaista. Vaikka Jyri Lammela on syntynyt Hämeessä, on hän asunut käytännössä koko ikänsä ennen Juupajoelle muuttoa Seinäjoella. Hän oli perheen ainoa lapsi ja molemmat vanhemmat kävivät töissä. Isä oli meijerimiehiä ja siksi olikin aika luontevaa, että Lammelan ensimmäinen palkallinen työpaikka löytyi samasta meijeristä, jossa isä työskenteli. – Elettiin vuotta 1986 ja minä olin silloin 16-vuotias kun olin töissä kaksi kuukautta Seinäjoen osuusmeijerissä. Ensimmäinen työpaikkani oli rullakoiden pesussa. Olihan se ihan mielenkiintoista katsella rullakoiden peseytymistä, aloittaa Lammela. Vaikka hän ei ennen tätä ensimmäistä kesätyötään ollut tehnyt sen kummempia kesähommia, oli hän sentään hankkinut vähän taskurahoja nurmikoiden leikkaamisella. Ura urkeni varhain – Heti silloin ensimmäisenä kesänä alkoi tuntua vähän siltä, että minun työurani taisi olla vähän tähtiin kirjoitettu. Isoisäni oli meijerihommissa Juupajoella, hänen jälkiään seurasivat myös minun isäni ja tätini. Kyllä se ensimmäinen työpaikkanikin taisi aueta sillä, että isäni oli esimiestehtävissä samassa meijerissä, jatkaa Lammela. Siihen aikaan sinne palkattiin Lammelan mukaan aika paljon omien työntekijöiden lapsia, koska vanhemmat toimivat siinä yhteydessä aika hyvinä takuumiehinä. – Äkkiseltään voisi ajatella, että tuollainen laatikoiden pesu olisi ollut aika leppoisaa touhua, mutta todellisuudessa näin ei ollut. Tuotanto imi koko ajan hurjat määrät puhtaita laatikoita ja jos niiden saamisessa tuli ongelmia, joutui tuotanto pysäyttämään koneita ja sieltä tultiin ihmettelemään, miksi niitä laatikoita ei tule tarpeellista määrää. Siinä oli esimerkiksi perjantaisin iltavuorossa kuusitoistavuotiaalle kaverille melkoinen paine, muistelee Lammela. Ensimmäinen koulupyrähdys Ensimmäisen työkesän jälkeen nuori mies lähti opiskelemaan Seinäjoen kauppaoppilaitokseen. Heti seuraavana kesänä työt jatkuivat samassa meijerissä, mutta eri osastolla. – Pääsin töihin tuotannon puolelle jälkipakkaamoon. Tämä oli puhdasta tehdastyötä, eikä ollut millään tavalla tekemisissä opiskelujen kanssa. Siitä sai kuitenkin aika hyvää palkkaa ja homma sujui aika mukavasti, koska olin jo edellisenä kesänä ollut samankaltaisissa hommissa, jatkaa Lammela. Näitä kesähommia nuori mies teki kauppiksen välivuosina kahtena kesänä. Heti koulun jälkeen oli vuorossa armeija. Silloin elettiin vuotta 1989. Palveluspaikka löytyi aika kaukaa eli Sodankylästä. Tämä johtui siitä, että Lammela meni armeijaan vapaaehtoisena ja siihen aikaan vapaaehtoiset Seinäjoelta tulevat varusmiehet ohjattiin Sodankylään. – Näin jälkeenpäin ajatellen se oli silloin ihan hyvä ratkaisu. Tuli nähtyä vähän muutakin Suomea ja nähtyä vähän lappilaista arkea. Armeijan hän jätti toimistoalikersanttina. Meijerikoulu kutsuu Koska Lammela oli jo varhain päättänyt päätyä meijerialalle, oli seuraava siirto todella luonteva. Hän hakeutui Hämeenlinnaan meijerikouluun. Ennen varsinaista opiskelua piti suorittaa pakollinen harjoittelu. Tämä oli toki hyväksi niille, jotka eivät koskaan aiemmin olleet työskennelleet alalla. Lammelalle siitä oli enemmänkin haittaa, koska siitä saatu palkka oli huomattavasti pienempi kuin hänen aiempi palkkansa pakkaamossa. Lammela valmistui meijeriteknikoksi vuonna 1994. – Opiskeluajalta jäi mieleen erityisesti se, kuinka minut meinattiin pistää puoliväkisin kesäharjoitteluun Äänekoskelle, vaikka osoitteeni oli siihen aikaan Hämeenlinnassa. Marssin sisään meijeriliittoon ja esitin asiani. Pääsin harjoitteluun Hämeenlinnan osuusmeijeriin ja opin ainakin sen, että ei kaikkeen pidä oikopäätä suostua. Aina voi ainakin yrittää tehdä jotain asian hyväksi, muistelee Lammela. Monenlaisia tehtäviä Jo koulun aikana hän sai tutustua monipuolisesti erilaisiin meijereissä tarjolla oleviin työtehtäviin ympäri Etelä-Suomea. Viimeisenä vuonna hän pääsi esimiesharjoitteluun Seinäjoen osuusmeijeriin, jossa hän tuurasi muun muassa omaa isäänsä, joka oli tuotemestari. – Koitin hoitaa hommani tietoisesti niin, että hain kesätöitä Seinäjoelta vasta viimeisenä vuonna, koska tiesin, että siellä minulla oli mahdollisuus päästä esimiestehtäviin. Olin jo siihen mennessä oppinut, että eri vaihtoehtoja mennä elämässä eteenpäin kannattaa pohtia huolella. Ei ehkä kannata vaan vierestä seurata, mihin päin kohtalo kuljettaa, vinkkaa Lammela. Työt Seinäjoen meijerissä alkoivat heti koulun loputtua. Ensimmäinen työsuhde oli määräaikainen, joka johtui siihen aikaan päällä olevasta lamasta. Yleensä meijeriteknikot saivat heti valmistuttuaan vakinaisen työn. – Ensimmäinen hommani siellä oli voiöljyn valmistaja. Tuota tavaraa tuli valmistettua erinäisiä satojatuhansia litroja. Enimmäkseen sitä meni teollisuuden tarpeisiin, mutta siihen aikaan sitä lähti myös huomattavia määriä kehitysapuun, selvittää Lammela. Tätä pestiä seurasi erilaisia esimiestehtäviä ja kustannuslaskentaa. Lopulta hän huomasi olevansa viikon perehdytyksellä jauhemestarina Seinäjoen meijerissä. Sitä kesti muutama vuosi. Sen jälkeen kutsui laatuvastaavan pesti. Tätä kautta päästiin viimeisimpään Lammelan meijerialan tehtävään, joka oli henkilöstöpäällikkö. Kaiken kaikkiaan hän ennätti tehdä tällä alalle oikeastaan useamman uran. Jotain ihan muuta Päästiin hyvän matkaa 2000-luvulle kun rouva Lammela alkoi opiskella avoimessa korkeakoulussa, ja koska homma vaikutti mukavalta, päätti herra Lammela aloittaa myös opiskelut. – Vaimo alkoi lukea kasvatustieteitä hyvin päämäärätietoisesti ja valmistui aikanaan maisteriksi 2000-luvun alkupuolella. Olin miettinyt jo pitkää aloittaa itsekin lukemaan jotain, mutta meijeripuolella en oikein löytänyt mitään sopivaa väylää. Niinpä aloitin vuonna 2008 Tampereen yliopiston Seinäjoen yksikössä ruotsinkielellä. Lopulta päädyin kasvatustieteeseen, selvittää Lammela. Hän suoritti aineesta perusopinnot, sitä seurasi valtio-oppi ja hallintotiedettä, ja sitten kandin paperit kasvatustieteestä. Sen jälkeen hän kävi joka kesä pyrkimässä Tampereelle johonkin tiedekuntaan. Siinä välissä hän oli hilkulla mennä lukemaan varhaiskasvatusta, mutta ei kuitenkaan lähtenyt. Ei tullut Lammelasta tarhasetää. Elämänsuunta vaihtui Vuonna 2015 Lammela pyrki lukemaan hallintotieteitä Tampereelle ja Rovaniemelle. Vastaus tuli ohuessa kirjekuoressa, jota mies ei edes vaivautunut avaamaan. Aiempina vuosina valituksi tulleet olivat saneet paksu kirjekuoren ja hylätyt ohuen. Sinä vuonna systeemi oli kuitenkin muuttunut. – Ruokapöydässä nuorempi poika tutki sitten kirjettä tarkemmin ja onnitteli minua ylipoistoon pääsyn johdosta. Pääsin Tampereelle ja valmistuin siellä kandiksi 2018. Samalla hain elämäni ensimmäistä kunnallista työpaikkaa ja tässä sitä nyt ollaan, kertoo tuolloin yksimielisesti Juupajoen kunnanjohtajaksi valittu Jyri Lammela. Maisterin tutkinto on nyt gradua vaille valmis ja sillä alkaa olla sattuneesta syystä vähän kiire. –Minulla on tavoitteena päästä maisteriksi ennen lapsia. Vanhempi poika opiskelee maisema-arkkitehdiksi Aalto-yliopistossa ja nuorempi poika valmistuu pian Oulun yliopistosta pääaineenaan historia. Sitä ennen olisi mukava saada se gradu valmiiksi, päättää Lammela.