Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kaiken keskellä, mutta kuitenkin yksin – Paavo Nurmi oli itselleen ankara erakko

KIRJA-ARVIO Urheilijasuuruus Paavo Nurmi (1897–1973) oli sitkeä juoksuratojen sissi ja kovin omapäinen persoona. Yhdeksän kertaa olympiakultaa kestävyysjuoksussa voittanut Nurmi tuntui kovalta ja kylmältä, jopa pelottavalta tyypiltä lähipiirilleen, mutta ennen kaikkea hän oli ankara itselleen. Mies treenasi kovaa, välillä jopa ilman lepopäiviä. Jos hän ei voittanut tai saavuttanut asettamaansa tavoitetta juoksuradoilla, hän rankaisi itseään juoksemaan ja treenaamaan lisää. Nurmi purki myös omaa pahaa oloaan juoksemalla, koska se oli hänelle ainut tapa, jonka hän osasi, vaikka ei hän juoksemisestakaan pitänyt. Mies ei sallinut itsellensä tunteita, sillä ne sekoittivat vain turhan paljon yksinkertaisia asioita. Ilman tunteita elämä oli helpompaa, suoraviivaisempaa. Nurmi oli sosiaalisesti rajoittunut yksinäinen erakko, joka ei halunnut eikä päästänyt ketään lähelleen, vaikka hän naimisissa olikin. Hän oli kylmäpäinen ja laskelmoiva täydellisyyden tavoittelija, joka vaati itseltään aina vain enemmän. Ehkä siksi hänestä tulikin kestävyysjuoksun suuri tähti. Tällaiseksi mieheksi Suomen yhden suurimman juoksijatähden kuvaa Karo Hämäläinen teoksessaan Yksin – romaani Paavo Nurmesta, ( WSOY, 2015, 238 sivua). Hämäläisen luoma Nurmi on katkera vanha mies, joka pelkää häviämistä enemmän kuin mitään muuta. Toisaalta kirjasta huokuu rivien välistä myös jonkin verran lämpöisiä tunteita, jotka Nurmi on yrittänyt vuosien mittaan piilottaa tai unohtaa. Taistelustaan huolimatta inhimillisyys nostaa päätään hänessä aika ajoin. Hämäläinen on kertonut, että hän on kirjaa tehdessään kohottanut, kärjistänyt ja tulkinnut todellisuutta. Mutta mikään ei kerro romaanissa sitä, mikä on totta ja mikä kirjoittajan luomaa mielikuvaa. Keskeisenä mieleen jää vain se, että Nurmi ei ollut helppo tyyppi. Yksin -romaani on tunnelmaltaan ankea ja katkera, osin tunnelma junnaa paikallaan tai palaa takaisin hetkellisen irtioton jälkeen. Kirja oli lukukokemuksena neutraali. Pidin kirjasta, vaikka ei se parasta lukemaani ole, mutta ei se myöskään tuntunut raskaalta lukea. Tähän teokseen voisi päteä mitäänsanomaton toteamus: Ihan kiva.