Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Ensiapua yrityksille

"Yritetään yhdessä vielä" lauloi suosikkitenori Jamppa Tuominen 1970-luvulla. Vaan miten yrittää, kun ei ole kuin kaksi puutetta: lupa ja asiakkaat. –Sepä se, vastaisi Mäntän putkimiesten grand old man. Korona on ajanut ison osan suomalaisyrittäjistä kestämättömään tilaan. Ammatinharjoittaminen on jopa estetty valtion toimesta. Mitä tekee valtion ylin johto? Jakaa avustuksia Business Finlandin kautta tulevaisuuden suunnitelmiin jos jonkinlaisille yrityksille taustoja tutkimatta välillä olemattomien kehitystarinoiden pohjalta. Nyt olisi kuitenkin ensiavun aika, suunnitella ehditään kyllä. Turhahan se on hukkuvalle opettaa uimataitoa huutelemalla rannalta, sen sijaan pelastusrengas tai köysi auttavat akuuttiin hätään. Ministeriöt pullistelevat jos jonkinlaisista virkamiehistä, jotka ovat vieraantuneet todellisesta maailmasta. Päätöksiä ei saada tehtyä, tehdään vain selvityksiä. Sitten kun tehdään, niin tilataan Parkanon törröhuulelta ja kohuliikemieheltä tavaraa miljoonilla sitä tarkistamatta ja maksetaan vielä etukäteen. Kyllä ovat Helsingin yliopiston opinnot menneet hukkaan. Ehdotankin ensi vuoden budjettineuvotteluihin Seiska -lehden tilausta ainakin muutamaan ministeriöön. Tulevat Tiina, Tape ja Onni tutuiksi, kun he patsastelevat veronmaksajien kustannuksella hankkimiensa miljoonatalojensa tai autojensa kanssa. Ei tarvita konsulttiapua. "Ei aikaa nyt heitetä pois " jatkoi Jamppa. Tosiaankin nyt on kiire. Apu pitää antaa nopeasti, niin kauan kun on elossa olevia sitä tarvitsevia yrityksiä. Muutoin yrittäjien mukana kaatuvat kymmenien tuhansien työntekijöiden unelmat hyvästä tulevaisuudesta. Meillä on varaa esimerkiksi maksaa apurahoja kaiken maailman nollatutkimuksiin, mutta nyt vain jahkataan. Minäkin mietin aikanaan opiskelukaverini Stanleyn kanssa apurahan hakemista uraauurtavaan tutkimukseen "Mustan surman vaikutus Alankomaiden alppikiipeilyyn". Jätimme pöydälle. Kaikki eivät kuitenkaan apua halua. Kylämme seurantalon vahtimestari Ville "Kuokkala "joutui ystävänsä kanssa juhannuksena 1970-luvulla veden varaan veneen kaaduttua. Uimataidoton Ville tokaisi rauhallisesti vedessä pärskiessään: " Muista Einari, apua ei sitten huudeta." No onneksi pikkuserkkuni näki mökiltään tilanteen ja noukki kaverukset veneeseen.