Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Suomussalmen sulttaani

Panu Rajala jatkaa kirjailijoidemme mielenkiintoisia elämäkertoja. Vuorossa on heistä ehkäpä värikkäin kynämies suomussalmelainen Ilmari ”Iki” Kianto (1874–1970 ). Kirjoittaja lähestyy päähenkilöään hänen teostensa kautta. Iki kirjoitti suuren joukon tekstejä, mutta lähinnä vain kaksi hänen köyhälistöromaaniaan Punainen viiva ja Ryysyrannan Jooseppi muistetaan. Kainuun maakuntalaulun sanat on Kianto riimitellyt. Luovat henkilöt, ovat nämä kirjailijoita, kuvataiteilijoita tai säveltäjiä, ovat usein hiukan ”hulluja.” Ainakin omalaatuisia. Sitä oli Ilmari Kiantokin mitä suuremmassa määrin. Hänen ajatuksensa ja tekonsa olivat monet suorastaan tragikoomisia. Raha-asioitaan hän hoiti huonosti. Oli ainaisessa rahapulassa ”kerjuulla” kustantajansa ovella. Korpikirjailijan avioelämä oli värikästä. Lapsia oli tusinan verran useamman naisen kanssa. Pentueensa kirjailija erotteli A-, B- ja C-sarjaksi. Lapsien nimet olivat hyvin eriskummallisia. Kianto syntyi kuuluun papilliseen Calamniusten sukuun. Isä oli pappi, ja sellaista toivottiin Ilmaristakin. Toisin kävi. Tämä arvosteli kirkkoa erittäin voimakkaasti. Kirjoitti jopa kirkonvastaisen romaanin. Isäänsä, ja varsinkin äitiinsä, Ikillä oli kuitenkin aina hyvät välit. Vanhemmiten hän palasi takaisin kirkon helmaan. Kirjailija oli jonkin sortin tolstoilainen pasifisti, mikä kuitenkin näkyi hetkittäin huonosti hänen elämänsä käänteissä. Tunnettu episodi Ilmari Kiannon elämässä oli oikeudenkäynti hänen väitetystä sotapetoksestaan talvisodan alussa. Kun puna-armeija eteni Suomussalmelle ja uhkasi kirjailijan kotia Turjanlinnaa, jätti hän vihollissotilaille osoitetun venäjänkielisen viestin sikarilaatikon kanteen. Siinä oli epämääräisen tekstin ohessa toivomus, että köyhän korpikirjailijan koti jätettäisiin rauhaan. Suomalaissotilaat löysivät sikarilaatikon ja toimittivat tekstin tutkittavaksi. Sotaoikeus tuomitsi pitkällisen harkinnan jälkeen kirjailijan sotapetoksen yrityksestä kuuden kuukauden kuritushuonerangaistukseen. Oliko Kiannon teko sotapetoksellinen? Tuskinpa! Tämä oli ollut vain huolissaan kotinsa kohtalosta. Alkoholia nauttineena sekaisessa mielentilassa sotatapahtumista. Ilmari oli kovalla kiireellä lähdössä palvelustyttönsä kanssa Kiantajärveä myöten evakkoon. Ajatus harhaili. Paradoksaalista on, että Turjanlinnan polttivat lopulta suomalaissotilaat. Talo rakennettiin talvisodan jälkeen uudelleen, mutta sekin paloi. Näistä tapahtumista on Kianto kirjoittanut muisteluksen Omat koirat purivat , josta on tehty myös elokuva. Siinä Mikko Niskanen tekee Kiantona mainion roolityön. Ilmari Kianto on haudattu 1970 Kiantajärven Niettussaareen, missä hänellä oli rakas kalamajansa. Pertti Rampanen