Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Yhteinen taival kehitti sekä urheilijaa että valmentajaa

Laura Rautanen kertoi, että on harrastanut liikuntaa pienestä pitäen. Maalla asuvat lapset olivat luovia leikeissään, milloin rakennettiin maja, kiipeiltiin puissa, uitiin tai pyöräiltiin. Hän muistaa, että rakennettiin myös oma pituushyppypaikka. Rautasen taskukalenterista löytyy jo ennen varsinaisen harjoittelun aloittamista merkintöjä, joihin on merkitty erilaisia juoksuja ja hyppyjä. Korkeushyppääjä Laura Rautasen ja valmentaja Pekka Ekolan valmennussuhde alkoi harjoituspäiväkirjaa täyttäen ja harjoitusohjelmaa noudattaen, kun Laura oli 11-vuotias. Sitä ennen hän oli jo käynyt 2–3 vuotta Vilppulan Veikkojen yleisurheilukouluissa ja myös kilpaillut. Ekola valmensi Rautasta kaikkiaan 12 vuotta. Viimeisenä vuotena Kaisa Wallinheimo oli mukana valmennuksessa. Sen jälkeen Rautanen siirtyi kokonaan Juha Isolehdon valmennettavaksi. Pari viimeistä vuotta hän oli Jaakko Vainikaisen valmennuksessa. – Laura oli huippu-urheilija, hän eli ja harjoitteli kuten huippu-urheilijan tulee. Se vaati paljon uhrauksia, kertoi Ekola. Ekola kertoi, että alusta asti Lauran yksi parhaista puolista urheilijana oli kova halu harjoitella. Laura oli myös hyvin kunnianhimoinen ja päämäärätietoinen. Laura oli monipuolinen urheilija, joka oppi helposti eri tekniikat. Hän aloittikin kilpaurheilu-uransa moniottelijana. Jollain toisella paikkakunnalla Laurasta olisi tullut, vaikkapa Helmareiden avauskokoonpanon pelaaja. Rautanen puolestaan kertoi, että Ekola kehitti itseään valmentajana jatkuvasti, hankki erilaista tietoa. Hän oli mukana leireillä ja kilpailuissa. Ekola oli valmentajana vaativa, eikä pelännyt harjoituttaa urheilijaa suurilla harjoitusmäärillä. Ekola osasi myös kuunnella urheilijaa, eikä koskaan hermostunut. Ekolaan pystyi luottamaan, oli kyse sitten ajoissa annetusta harjoitusohjelmasta tai harjoitusohjelman sisällöstä. Ekola oli aina ajoissa paikalla hyväntuulisena ja jaksoi kannustaa, vaikka urheilijalla olisi ollut huono päivä. Ekola kertoi, että Rautanen saavutti tavoitteensa urheilijana. Taloudellisen tuen saamisessa jäi toivomisen varaa, joskin kotiseura Vilppulan Veikot tuki Rautasta sen mitä pystyi. Laura saavutti korkeushypystä ja moniottelusta kaikkiaan toistakymmentä SM-mitalia. Kirkkaimpina saavutuksina oli kolme aikuisten Suomen mestaruutta korkeushypystä, joista yksi Kalevan Kisoista ja kaksi SM-hallikisoista. Uran kohokohtia oli myös Suomi–Ruotsi maaottelun voitto, lajissa jota ruotsalaiset olivat hallinneet lähes ylivoimaisesti. – Laura oli temperamenttinen ja voimakastahtoinen, niin kuin huippu-urheilijan pitääkin. Lisäksi hän on huumorintajuinen ja rohkea, kertoi Ekola. Rautanen kertoi, että urheilusta jäi käteen ensinnäkin liikunnallinen elämäntapa ja hyvä kehontuntemus. Keskittymiskykyä ja kärsivällisyyttä urheilu opetti myös, sekä selviytymistä erilaisista tilanteista. – Olen päässyt urheilijana matkustamaan sellaisiin paikkoihin, joissa en olisi muuten käynyt. Sain paljon erilaisia elämyksiä, kertoi Rautanen. Ekola kertoi, että on valmentajana saanut hyvää mieltä ja tyydytystä siitä, että urheilija kehittyy, onnistuu ja menestyy. Valmentajana on oppinut tuntemaan huippuvalmentajia ja tutustunut moniin huippu-urheilijoihin sekä matkustanut paikkoihin, joihin ei olisi muuten koskaan matkustanut. "Kilpailutunnelma ja -jännitys oman urheilijan suoritusta seuratessa, sitä tunnetta ei saa mistään muualta." Pekka Ekola