Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Aina matkalla kohti uusia seikkailuja

Vuosi 1970 monella tapaa merkittävä. Silloin muun muassa tasavallan presidentti Urho Kekkonen täytti 70, Fitzi itsenäistyi, Italiassa sallittiin avioero, Alko luopui viinakortista ja Tuomisen yrittäjäperheeseen Vilppulassa syntyi poika, joka sai kasteessa nimekseen Keijo Tuominen . Perheen koti oli ja on edelleen Vilppulan Teollisuustiellä. Sieltä on Tuomiselle jäänyt erityisesti mieleen iso piha, jossa oli aina maansiirtokoneita. Kaksiosaisessa talossa asui saman katon alla useampi sukupolvi. –  Kai minä elin siellä ihan normaalia pikkupojan elämää, mutta mopoilla ja muilla moottorikäyttöisillä kulkuneuvoilla aloin ajella ehkä tavanomaista nuorempana. Sillä kadulla ei asunut paljon muita ikätovereita ja koulukavereistakin tosi harva oli yrittäjäperheestä. Muiden isät lähtivät aamuisin töihin, meillä isä oli käytännössä aina töissä, aloitta Tuominen. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Lapsuudesta parhaiten on hänelle jäänyt mieleen maansiirtokoneet ja lentokoneet. Hänen isänsä harrasti ja harrastaa edelleen lentämistä. Viikolla aika meni maansiirtokoneiden parissa ja viikonloppuisin lentokoneiden kanssa. Muuten siihen liittyi metallitöitä ja korjaamista. – Minä en oikeastaan koskaan ollut kouluaikoina kesätöissä samalla tavalla kuin muut nuoret. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etten olisi tehnyt hommia. Rahasta on jäänyt mieleen se, etten juurikaan tarvinnut tai käyttänyt rahaa. Mitään viikkorahoja ei ollut. Ne olivat kerrostalon lapsen touhuja. Kyllä minä varmaa tarvittaessa sain rahaa joihin hankintoihin, mutta en muista minulla koskaan olleen rahaa, pohtii Tuominen. Vaikka raha ei ole koskaan merkinnyt Tuomiselle kovin paljoa, ei aivan ilman sitä kuitenkaan ole pystynyt pärjäämään. Tässä vaiheessa astuukin kuvaan musiikki ja soittaminen. – Olin jotain kahdentoista vanha, kun sain sedältä ensimmäisen kitaran, mutta en aivan heti alkanut kuitenkaan tienata sen soittamisella. Viidentoista ikäisenä ajoin kesällä metsään tekemään kaivinkoneella ojia ja mätästä. Viiden ikäisenä osasin jo ajaa raskaita koneita, muistelee Tuominen. Tässä yhteydessä on pakko kertoa, kuinka Keijo ekaluokkalaisena oli kerran kipeänä kotona ja yksi maansiirtokone oli ollut parkkeerattuna Kinnaskosken sahalla hankalaan paikkaan. Se piti siirtää pois. Isä ei ollut kotona ja äiti vei Keijon paikalle siirtämään konetta. –  Siirsin 20 tonnin maansiirtokoneen sujuvasti parempaan paikkaan. Äiti siinä vähän hätäili ja paikalla olleet työmiehet kertoivat myöhemmin, että poika pärjäsi hienosti, mutta sen äiti olisi varmaan tarvinnut jotain apua, muistelee Tuominen. Erilaisia töitä pienestä pitäen paiskinut Tuominen toteaa saaneensa työtä kunnioittavan luterilaisen kasvatuksen. Kesät hän teki töitä isänsä firmassa ajamalla koneita ja tekemällä erilaisia metallitöitä. Jossain vaiheessa hiipi mieleen kapinallisia ajatuksia. Pitääkö elämän tosiaan olla pelkkää työntekoa? –  Aika pienestä lähtien olen ihannoinut sellaista hiukan boheemimpaa elämäntapaa ja esimerkiksi 80-luvun Suomirock tarjosi tähän hyvän kaikupohjan. Ei ehkä niinkään se musiikki kuin se elämäntapa. Aikaisessa vaiheessa tuli myös halu kehittää jotain omaa, ei mennä minkäänlaisten valmiiden mallien mukaan. Missään vaiheessa en myöskään harkinnut jatkaa isän firmaa. En ollut mikään kapinallinen, vaan halusin kehittää jotain ihan omaa, kuten isäkin aikoinaan perustaessaan oman firman, selvittää Tuominen. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Yksi painava syy sille, että pojasta kasvoi jo varhaisella iällä varteenotettava muusikko, oli se, että sitä ei lähipiirissä kukaan muu harrastanut. Se oli uusi, kiehtova tuntematon alue, josta piti ottaa selvää. –  En ole mikään nopea oppimaan, mutta sitäkin sinnikkäämpi. Jos päätän jotain oppia, teen sen, vaikka aikaa menisi kymmenen vuotta. Musiikin kanssa olen tahkonnut vuosikymmeniä ja oikeasti opin soittamaan vasta 2000-luvulla. Tällä hetkellä pystyn kyllä soittamaan kitaraa aika laajalla skaalalla, paljastaa Tuominen. Vuonna 1985 Suomeen rantautui kaupallinen radio mainoksineen. Muutama vuosi tästä eteenpäin ammattikoulun levyseppälinjan kesken jättänyt nuoriherran Tuominen hitsailee perheen metalliverstaalla. –  Radiossa soi paikallinen radioasema ja yhtäkkiä kesken yhden radiomainoksen pamahtaa päähän, että tuollaisia minä alan tekemään. Olin vähän aiemmin hankkinut studiokamat ja soitin saman tien Radio Pirkan toimitusjohtajalle Tapio Holopaiselle ja kerroin, että voin alkaa tekemään tuollaisia. Siihen jäivät hitsivehkeet ja alkoi radioura. Siinä vaiheessa ei ollut mitään hajua, kuinka niitä mainoksia tehdään, muistelee Tuominen. Ei hän aluksi mitään osannutkaan, mutta kehittyi nopeasti. Siinä vaiheessa radiomaailma antoi hänelle sen, mitä oli haettu. –  Niissä hommissa tapasin mielenkiintoisia ihmisiä ja sain kokea paljon niitä flow fiiliksiä, joita olen aina hakenut. Oikeastaan ei ole niin väliä mitä hommia teen, jos niiden tekemisestä saa hyvän fiiliksen, vakuuttaa Tuominen. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Mainoksia tuli tehtyä muutama vuosi ja sen jälkeen oli vuorossa keikkailu erilaisten tanssi- ja rockbändien kanssa. Melkoinen määrä keikkoja tuli heitettyä muun muassa Kikan kanssa. Välillä tehtiin taas pikku pätkä metallihommia kotiverstaassa ja sitten taas keikkailua. Päästiin 2000-luvulle ja kuvaan tuli myös opetushommia. Pitihän maahan saada uusia kitarasankareita. Oppilaita vuosien varrelle mahtuu suuri määrä. –  Oikeastaan on aika kummallista, että tähän asti kaikki mitä olen oikeasti halunnut, on lopulta toteutunut. Nyt on taas sellainen pörinä päässä, että jotain uutta on tapahtumassa, kertoo Tuominen elokuun viimeisenä päivänä. Viimeiset kolme neljä vuotta hän on päätyönään ollut lannoittamassa metsiä ympäri Suomea. Sitä ennen oli pesti Keskisen Myllyllä ja vielä kuluvana syksynä on mahdollisesti tulossa maatalouteen liittyvä uusi aluevaltaus, josta ei vielä sen enempiä. Muutama vuosi sitten hän kävi läpi kaksi vakavaa sairautta. –  Lääkärien mukaan olin ainakin siihen mennessä ainoa ihminen Suomessa, joka toipui täysin servikaalisesta dystoniasta. Siinä ohessa todettiin aivokasvain, joka leikattiin onnistuneesti kolme vuotta sitten. Se oli kyllä elämäni kovin taistelu ja siitäkin selvittiin, päättää Tuominen.