Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Hautausmaalla

Mikään tässä maailmassa ei hälvennä rakkauttani hautausmaita kohtaan. Ei edes se, kuinka talvisin hautuumaalla kävelevä saattaa kuin huomaamattaan joutua katselemaan maailmaa aivan uudenlaisesta perspektiivistä. Kun jokin tovi sitten poikkesin perinteisellä hautausmaakävelylläni, ei tasapainostani ollut vastusta edellisen yön jäädyttämälle polulle. Kuperkeikan heitettyäni jäin istumaan jäiseen tienposkeen, kuin kostoksi itselleni ja maailmankaikkeudelle. Jos universumi haluaa minun ottavan näin voimakkaan kosketuksen maanpintaan, niin tehdään se sitten kunnolla. Ollaan ja ihmetellään. Istutaan, kun kerran istua pitää. Ensimmäinen huomioni tässä yhden naisen mielenilmauksessa oli se, kuinka kylmä maanpinta todella olikaan. Maailman kerrokset ovat varsin kummallisia. Kun viimeksi näin tulivuoren, sen huipulla satoi lunta. Täällä maa versoo entistä elämää, sanan mukaisesti. Täällä elämä ja kuolema käyvät hiljaisessa sovussa. Vielä aiempana keväänä saatoin päivittäin nähdä tällä samalla hautausmaalla vanhan herrasmiehen, joka jokaisena iltana saapui silittämään erään hautakiven pintaa, kuiskaten samalla kuulumisensa kaipaamalleen. Ja jokaisena iltana, jatkaessansa lopulta matkaansa, oli hän painanut sormiltansa suudelman hautakiven laelle. Taittaessani rakkauden ja ikävän rajapintaa mielelläni, muistin yhtäkkiä istuvani yhä tässä jäisessä tienpenkassa. Lyhyen tovin verran minä arvoin, josko minun olisi mahdollista jäätyä kiinni hautausmaahan, ja jos näin kävisi, tulisiko minusta silloin kaupungin omaisuutta. Tässä vaiheessa ylpeys kävi kuitenkin lankeemukseni edelle ja päätin kammeta ylös jäiseltä hautuumaalta. Parempi nyt, kuin sadan vuoden päästä. Hautuumaan kivimuuriin nojaten kävin varovaista kulkuani kohti hautausmaan portteja, ymmärtäen, kuinka lempeä ja opettavainen tämä paikka todella olikaan. Jopa silloin, kun se pistää minut katsomaan kokonaisuutta ruohonjuuritasolta. Maahan mätkähtänyt sen huomaa: hautausmaalla elämä ja kuolema käyvät hiljaisessa sovussa. Ne, jotka poikkeavat portista, tietävät kummalle puolelle kuuluvat. Vaan on syytä käydä varoen, kunnes seuraava kevät korjaa liukkaat tiet. Sillä minä jos kuka tiedän, että hautausmaalla on paljon kaatuneita.