Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kutsuvatko ökyillalliset taas kaupungin johtoryhmää vieraineen?

MIELIPIDE Food & Art –tapahtumissa on kaupungin verovaroilla ilmeisesti useina vuosina kestitty, mm. johtoryhmän siivellä, esimerkiksi lehtimiehiä superkalliilla aterioilla edustamiseen vedoten. Ei ole mitään syytä, jonka varjolla tietyt kaupungin virkamiehet kaupunginjohtajan johdolla ja poliittiset päättäjät nauttisivat kaupungin piikkiin, museossa järjestettävän ruokatapahtuman, aikaisemmin n. 400-500 euroa per henkilö maksavia, aterioita. Jos paikalla on ollut keskimäärin kymmenen henkilöä, on yhdestä ainoasta ja täysin turhasta aterioinnista syntynyt kustannus ns. listahinnoin jopa n. 5000 euroa, joka on suuri summa ottaen huomioon kaupungin jatkuvat säästöpaineet. Tämänvuotisen, uuden Mänttä Food Festival -tapahtuman illalliset maksavat 310 euroa per henkilö. Tämä on ollut paitsi täysin perusteetonta, niin myös tarpeetonta rahojen väärinkäyttöä. Ruokatapahtuman kohderyhmiä lienevät lähinnä pääkaupunkiseudun ns. ruokahifistelijät ja yritykset, jotka voivat kutsua paikalle merkittäviä asiakkaitaan ja laittaa kulut edustusmenoihinsa. Kaupunki taas pystyy tarvittaessa tarjoamaan mahdollisille vierailleen kelpo aterian kymmenesosalla (per hlö) nyt käytetystä summasta. Miten kaupungin johdolla on ollut otsaa sortua tällaiseen perusteettomaan tuhlailuun? Se, että rahat on ehkä ohjailtu MW-Kehityksen kautta, ei muuta asiaa sallittavammaksi. Siihen ei myöskään voi vedota, että kaupungin pitäisi muka tukea ruokatapahtumaa. Mitään perusteita ei siihen liene. Lisäksi kaikki on tapahtunut salailun verhon takana ilman, että rehellisesti olisi edes julkistettu tätä perinteeksi muodostunutta ökyilyä. Harvat ja valitut ovat asiasta tienneet, mutta suurin osa on ollut täysin tietämättömiä. Edes kysyttäessä asiasta sitä ei ole tahdottu valottaa. Paikalle on kutsuttu nimellisesti joitain muita, kaupunkiorganisaation ulkopuolisia, jotta kallis ruokailu saataisiin näyttämään edustamiselta. Menevätkö hienot tarjoilut ja kalliit viinit hukkaan, jos jotkut niitä nauttivat eivät edes ymmärrä ruokakulttuurin kaikkia saloja eivätkä tunnista esim. viinien laatua, koska olut ehkä normaalisti maistuu paremmin ja viiniseuran jäsenyyttä ei siitä syystä ole takataskussa? Jokainen toki voi hankkia halutessaan ko. elämyksen omilla rahoillaan, mutta ei kaupungin kustannuksella. Nyt on kysyttävä, onko kaupunki solminut museon kanssa sopimuksen myös uuteen ruokatapahtumaan liittyen ja onko kaupungille taas luvassa perusteeton kustannuserä joidenkin harvojen syömingeistä johtuen, vaikkakin ehkä MW-Kehityksen piikkiin? Miten aterioita nauttineiden harkintakyky on aikaisemmin voinut pettää niin pahasti, että he ovat tarttuneet kutsuun, eivätkä ole paheksuneet niitä? Ovatko kaikki ostettavissa, kun oma etu on kyseessä? Onko nyt niin, että niiden suut on kalliilla aterioilla suljettu, jotka ovat aterioita nauttineet? He eivät todennäköisesti arvostele kaupungin tekemisiä, vaan silittivät myötäkarvaan, jotta jatkossakin satelisi kutsuja tilaisuuksiin, jotka normaalisti ovat tavallisen kuntalaisen tavoittamattomissa? Kutsutut eivät ole olleet kaupungin todellisia vieraita eli sellaisia, joiden vuoksi olisi edustettava. Edustamiseen on oltava jokin pätevä syy. Parempien vaihtoehtojen puuttuessa on mm. kutsuttu lehtimiehiä, mikä on käsittämätöntä. Lehtimiehiä ei pidä voidella, vaan heidän rooliinsa kuuluu seurata kaupungin päätöksentekoa puolueettomasti sekä kriittisin silmin ja korvin. Kuitenkin paikalla on ollut useita lehtimiehiä samalla kertaa. Onko heidät siis ostettu hiljaisiksi? Eikö lehdistön kuuluisi olla ”vallan vahtikoira”? Ranskassa ympäristöministeri erosi hiljattain illallisskandaalista johtuen. Hän päätyi kovan kritiikin kohteeksi, koska hän oli järjestänyt ylellisiä illallisia ystävilleen julkisilla varoilla – todeten niiden olevan epävirallisia työillallisia. Tutkivan journalismin Mediapart -nettisivuston mukaan todellisuudessa illallisilla ei ollut juuri mitään kytköksiä ministerin virkaan, vaan ne olivat seurapiirikokoontumisia, jotka rahoitettiin veronmaksajien rahoilla. Ylenpalttisilla illallisilla on tarjoiltu hummeria, samppanjaa ja vuosikertaviinejä. Selityksiä kaipaava