Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Puhutteleva teos voi syntyä melkein mistä tahansa

Muutama vuosi sitten Leena Mäkinen sai viestin kännykkäänsä. Siinä luki: Katso ykköseltä jumalanpalvelus. Se tulee Turun taidekappelista. Itse asiassa Mäkinen oli jo itse huomannut kyseisen asian ja päättänyt katsoa, koska jo nimi taidekappeli herätti mielenkiinnon. Millainen on taidekappeli? –Tuli sunnuntai, ja olin jo hyvissä ajoin istunut mukavasti sohvalle odottamaan ohjelman alkua. Taidekappeli näytti aika pieneltä ja kapeahkolta. Esillä oli jonkun italialaisen taiteilijan moderneja, isohkoja maalauksia, joita pappi esitteli ennen jumalanpalveluksen alkua. Mikään työ ei puhutellut, eikä avautunut minulle. Sen sijaan saarna ja papin olemus kaikkineen viehätti ja tempasi mukaansa. Se saarna ei ollut niin sanotusti tavanomainen, Mäkinen muistelee. Hän muistaa edelleen elävästi, kuinka kamera jossain vaiheessa kuvasi pientä veistosta. Siitä mistä aineesta veistos oli tehty, ei Mäkinen ole edelleenkään varma. Olisiko ollut pronssia? – Siinä oli joka tapauksessa jotain tosi viehättävää. Teos oli hyvin pelkistetty. Siinä ei ollut mitään yksityiskohtia. Veistos oli suoraviivainen ja kulmikas, mutta selvästikin se esitti Jeesusta kädet avoinna sivuille. – Jossain vaiheessa otin kynän ja piirsin paperille samantapaisen hahmon. Sen jälkeen piirsin toisen ja kolmannen ja niin edelleen. – Hahmoja syntyi kuin sieniä sateella. Kädet huitoivat milloin ylös, milloin sivulle ja milloin minnekin, kulmikkaasti. Oli syntynyt ylistyshahmoja. Niitä oli yksin, kaksin, joukkoina, helmat heiluen, kädet viuhtoen milloin minnekin, iloisesti, värikkäästi. – Oi, miten suorastaan lumouduin niiden tekemiseen. Se oli kuin mieluisa karkkipussi; otan vielä yhden, maalaan vielä yhden ja vielä yhden. No, aikansa kutakin, mutta edelleen voisin koska tahansa innostua aiheesta, Mäkinen kuvaa teoksen tai ehkä tässä tapauksessa teoksien syntyä. Niitä on nimittäin sittemmin syntynyt samasta aiheesta useampia. Mäkisen mukaan mielenkiintoista oli se, miten ihmiset suhtautuivat töihin. Hän itse oli ajatellut, että ne ovat ylistäviä naisia, mutta sitten katsojat näkivät ne tanssijoina. Oli toki niitäkin, jotka näkivät ne samalla tavalla kuin hän. Esimerkkinä eräs pariskunta, jotka olivat tulleet lähetyskentältä. He näkivät heti afrikkalaisia naisia ylistämässä. – Siellähän ylistetään tanssien! Tulee mieleen erään virren sanat: On riemu, kun saan tulla, sun Herra temppeliis. Täällä kylmässä pohjoisessa hymy on hyytynyt. Hiljaa ja hartaasti käymme Herran huoneeseen. Hyvä kuitenkin, kun käymme. Riemuiten tai hartaasti, kunhan käymme.