Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Puu kuin puu saa taitajan käsissä uuden elämän

Mänttäläinen Matti Rönkkä kuuluu niihin ihmisiin, jotka eivät sen kummemmin pidä ääntä itsestään. Siksi oli vaikea saada mies suostumaan mukaan sarjaan, jossa kerrotaan yhden teoksen tarina. Sitä varten järjestettiin tapaaminen perheen mökille parinkymmen kilometrin päässä Mäntästä. Mökki, sen pihapiiri, aitta ja vaja ovat täynnä Rönkän puutöitä ja veistoksia, mutta päätettiin keskittyä yhteen työhön. Siinä ohessa kierrettiin kuitenkin paikat läpi ja puhuttiin lopulta paljon muustakin kuin siitä yhdestä teoksesta ja sen tarinasta. Aikaa kului ja lopulta päädyttiin yksissä tuumin siihen, että voidaan kertoa miehen puuharrastuksesta vähän laveammin. Kerrotaan kuitenkin ensin alta pois pahkatuolin tarina. Pahkatuolin tarina –Vuosia sitten näin lehdessä ilmoituksen, jossa puhuttiin pahkatuolista. Ymmärsin sen alun perin niin, että ilmoittaja olisi halunnut ostaa minulta pahkatuolin. Läksin siis Lempäälään hänen luokseen ja näin siellä valtavan ison koivutukin, joka oli täynnä isoja pahkoja, aloittaa Rönkkä. Hän oli tutkinut tukkia tarkoin ja tullut siihen lopputulokseen, että siinä olevista pahkoista voisi rakentaa todella muhkean tuolin, jos jaksaisi nähdä tarpeeksi vaivaa. Lopulta siinä kävi niin, että Rönkkä osti tukin. Se sahattiin sopiviksi pätkiksi ja tuotiin mökille odottamaan jatkokäsittelyä. Iso pakettiauto peräkärryineen joutui hakemaan palasia kolmessa eri kuormassa. –Kohtuullisen monien vaiheiden jälkeen niistä raaka-aineista syntyi tuoli, joka nyt on tuolla mökin nurkassa, kertoo Rönkkä. Katsellaan vähän tarkemmin tuolia. Se ei ole varsinaisesti yhdestä isosta pahkasta tehty, vaan rakentamiseen on käytetty palasia samaisen koivun rungosta. Kokonaisuudessaan homma oli tosi kova ja vei aikaa. Tuolin tekemiseen kuluneita tunteja ei Rönkkä vaivautunut laskemaan. Aikaa ensimmäisistä moottorisahauksista täysin valmiiseen tuoliin kului kuitenkin lähes kaksi vuotta. –Näissä puuhommissa vuodenajalla on aika iso merkitys. Jos esimerkiksi koivusta aikoo tehdä jotain, täytyy puu kuoria keväällä. Esimerkiksi kesällä ei kuoriminen onnistu lainkaan, kertoo Rönkkä. Pirtti täynnä puutöitä Hän esittelee muita mökissä olevia puutöitä. Löytyy toinen puutuoli, joka on tehty todella isosta puusta ja sen oksista. Löytyy baarikaappi, joka on tehty nykyisen Mäntän yhteiskoulun paikalta aikoinaan kaadetusta poppelista. Samaisesta puusta hän teki nojatuolin Leo Koskiselle , joka vei sen mökilleen Kuusamoon. Mökistä löytyy paljon muutakin Rönkän puutöitä. Seinällä pistää silmään hevostaulu, jonka vaimo Pirkko Rönkkä maalasi Matin tekemiin kehyksiin. –Toin kerran Lapista mukavan näköisiä oksia ja tein niistä kehyksiä. Tuohon kehyksen pyysin Pirkkoa maalaamaan jonkinlaisen taulun ja oikein mukavan näköinenhän siitä tuli, sanoo Rönkkä. Vaikka Rönkkä on puutöissä itseoppinut, on hän saanut jossain vaiheessa oppia myös vanhoilta mestareilta. Yksi sellainen oli jämsäläinen Viljo Järvinen , joka oli aikoinaan hyvin tunnettu puuveistosten tekijä. Leipätöinään mies toimi mallipuuseppänä Yhtyneillä Paperitehtailla. Verstaassa riittää tekemistä Lähdetään mökistä ja mennään tekemään kierros verstaalle ja aittaan. Erilaisia töitä on paljon ja kaikilla niillä on oma tarinansa. Useimmat verstaalla olevat työt ovat vielä vaiheessa. Toiset vasta syntymässä, mutta on myös lähes valmiita, enää viimeistelyä vailla olevia töitä. Esimerkkinä vaikkapa enää pientä pintasilausta vailla valmis keinutuoli. Verstaalla on käytetty aikaa vuosia ja laskematon määrä tunteja. Verstaalta löytyy myös talvipuoli, jota on helppo pitää lämpimänä. Matti Rönkkä ei ole tehnyt puutöitä koko ikäänsä. Hän aloitti ne vasta varttuneemmassa iässä, vähän sen jälkeen, kun vaimo Pirkko aloitti maalaamisen. On siitä aloittamisesta aikaa kulunut kuitenkin jo vuosikymmeniä. Pahkat ovat vähissä – Kyllä metsistä löytyy vielä mielenkiintoisia puita, joista on mukava tehdä kaikenlaisia esineitä. Pahkoja ei kuitenkaan enää tahdo löytyä mistään. Ne on kyllä aika tarkkaan kerätty pois, kertoo Rönkkä. Käydään vielä pikaisesti aitassa, jonka vieressä olevasta pilttuusta löytyy tutun näköisiä puuhevosia. Selviää, että ne olivat jokunen vuosi sitten esillä Sarapihan pihamaalla ja viime kesänä samaiset hummat laidunsivat Myllyrannan pihamaalla. Aitan ovensuussa seisoo kaksi ihmisfiguuria, nainen ja mies. Ne ovat Matin ensimmäisiä puuveistoksia. Sisältä aitastakin löytyy vaikka mitä, ja siellä olevat teokset on tarkoitus järjestellä paremmin kesän aikana. Matti Rönkän puutyöt eivät ole koskaan olleet sen paremmin esillä missään näyttelyssä ja nähtäväksi jää, saadaanko niitä joskus tulevaisuudessa vielä ihailla porukalla jossain tarkoitukseen sopivassa paikassa.