Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Ikiaikainen tapa tehdä leipää koukuttaa ja kokoaa leipureita yhteen: ”Hyvällä tuoreella leivällä on mukava ilahduttaa läheisiä”

Hapanjuurileivonta on vienyt mänttäläiset Sanna-Leena Paarlahden ja Elina Simonmaan mukanaan. Ensimmäiset hapanjuurella leivotut vaaleat leivät syntyivät naisten käsissä alkuvuodesta. Nyt joka viikko naisten keittiössä tuoksuu tuore leipä, joka on leivottu ajan kanssa ja rennosti. – Leivomme hapanjuurileipää 1–2 kertaa viikossa, emme osta enää kaupasta leipää. Parasta koko leivontaprosessissa on lopputulos eli rapeakuorinen, maukas leipä, naiset toteavat. Hapanjuurileivonta on molemmille naisille ajanviete ja harrastus, jonka hienous piilee koko leivonnan prosessissa: Oppia tuntemaan oman juuren luonne ja hidas leivonta, jonka aikana taikina tekeytyy leiväksi. – Vaikka leivän tekemiseen kuluu useita tunteja, eivät eri työvaihteet vie paljoa aikaa. Juurileivonta on rentoa puuhaa ja leivonnan aikataulua voi mukauttaa omien menojensa mukaan. Se antaa paljon anteeksi, Paarlahti sanoo. – Juuritaikina tuntuu kädessä miellyttävältä, ihan erilaiselta kuin hiivalla kohotettu taikina. Siinä on hyvä tuoksu eikä vanha leipäkään maistu hiivalta, vaan maku säilyy hyvänä loppuun saakka. Simonmaan mukaan hapanjuurileivonta on helppoa ja mukavaa, vaikka leipomisessa pitää noudattaa aikataulua. – Vaikka kestää kolme päivää ennen kuin leipä on valmis, kaikki on vaivan arvoista, Simonmaa toteaa. Mitä hapanjuurileivonta on? Paarlahti kertoo juurileivonnan olevan ikiaikainen tapa tehdä leipää. Siinä hiivan sijaan käytetään hapanjuurta. Hapanjuuren voi valmistaa itse tai valmiin emojuuren voi saada toiselta juurileipurilta. – Hapanjuuri on miljoonien mikrobien kasvualusta. Se sisältää villihiivaa, jonka avulla taikina saadaan kohoamaan. Juureen muodostuu käymisessä myös muun muassa maitohappobakteereja, etikkahappoa ja aromiaineita, Paarlahti opastaa. – Juuri pidetään elinvoimaisena ruokkimalla sitä jauhoilla ja vedellä ja lepotilassa se säilytetään jääkaapissa. Sitä voi myös kuivata ja jotkut myös pakastavat sitä. Ensin herätellään juuri Itse leipominen aloitetaan ottamalla jääkaapista pieni määrä emojuurta, joka herätellään jauhoilla ja vedellä huoneenlämmössä 12 tunnin ajan. Juurileipomiseen tarvitaan hapanjuurta, jauhoja, vettä, suolaa ja aikaa. Noin 4–10 tuntia ennen leipomista juuri ruokitaan vielä toiseen kertaan, nyt hieman isommalla jauho ja vesimäärällä. Pieni osa, 60 grammaa, tästä virkeästä emojuuresta laitetaan takaisin jääkaappiin ja muu osa käytetään leivontaan. – Leivonta aloitetaan sekoittamalla juuri, jauhot ja vesi. Taikinan annetaan tekeytyä noin tunnin ajan, jolloin vesi alkaa imeytyä jauhoihin ja jauhojen entsyymit aktivoituvat ja proteiinit alkavat muodostaa gluteeniverkkoa, joka tekee taikinasta joustavan ja kimmoisan, Paarlahti kertoo. – Tämän jälkeen taikinaan lisätään suola. Taikina muokataan taittelemalla ottamalla kevyesti kiinni taikinan reunasta ja kääntämällä taikinaa itsensä yli muutaman kerran. Kun taikina tuntuu kiinteältä ja kimmoisalta, annetaan sen levätä noin puoli tuntia. Esikohotus ja muotoilua Taikina esikohotetaan kannellisessa läpinäkyvässä muovilaatikossa noin neljän tunnin ajan. Tänä aikana taikinaa taitellaan noin puolen tunnin välein, mikä vahvistaa gluteeniverkon rakennetta ja taikina muuttuu kiinteämmäksi. Samaan aikaan villihiivat tuottavat hiilidioksidikuplia ja taikina kohoaa muuttuen huokoisemmaksi. Esikohotuksen jälkeen taikina muotoillaan kaksi kertaa ja nostetaan jauhotetun leivinliinan päälle kohotuskoriin jälkikohotukseen. Kohonnut taikina nostetaan kylmälepoon ja illalla leivotun leivän voi pastaa seuraavana aamuna tai iltapäivänä. Taikinaa voidaan säilyttää jääkaapissa pidemmänkin ajan, jopa päiviä. Taikinan viimeinen kohoaminen tapahtuu vielä uunissa, minkä takia leivän pinta tehdään viillot. Uunissa tulee olla riittävästi kosteutta, jotta leipä pääsisi avautumaan viiltojen kohdalta. Leipä voidaan paistaa myös padassa. Valmis leipä säilyy hyvin tuoreena kovan kuorensa ansiosta leivinliinan alla useita päiviä. – Hapanjuurella voi leivän lisäksi leipoa myös makeita leivonnaisia, esimerkiksi pullaa tai valmistaa simaa ja kotikaljaa, Paarlahti lisää. Yhteisöllistä leivontaa Itse leipomisen lisäksi Paarlahtea kiehtoo juurileivonnassa myös yhteisöllisyys, vaikka leipää tehdäänkin yksin kotona. Hänestä leivonnasta on kiva vaihtaa ajatuksia toisen juurileipojan kanssa, lähettää kuvia omista leipomuksista ja saada vastaavasti kuvia toisen leipomuksista sekä kysyä neuvoa. – Itselleni tärkeä foorumi on myös Facebookin Hapanjuurileipurit-ryhmä. Ryhmässä on hyvä, kannusta henki ja sieltä saa tietoa ja ideoita omiin leipomuksiin, Paarlahti kertoo. Paarlahden mainitseman Hapanjuurileipurit-ryhmän on perustanut naisten innoittajana toiminut Eliisa Kuusela , joka on toimittanut myös Leipävallankumous- ja Hapanjuurileipurien parhaat -kirjat. Kirjoissa on kuvattu tarkasti juuren valmistus ja leipomisen eri vaiheet sekä tietenkin annettu useita reseptejä leipureiden käyttöön. – Hyvällä tuoreella leivällä on mukava ilahduttaa läheisiä, ystäviä ja työkavereita sekä innostaa muitakin lähtemään mukaan tähän hyvään ja hyödylliseen harrastukseen, naiset päättävät.