Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Kirja-arvio: Raju, yhteiskunnallinen dekkariuutuus Tanskasta

Afrikkalaisten lapsisotilaiden raadollinen elämä on tanskalaisen Anna Ekbergin uusimman dekkarin Kadotettu nainen, Minerva 2020 389 sivua) aiheena. Yhteiskunnallinen teema toi mieleen ruotsalaisen Henning Mankellin dekkarit 1990-luvulta. Niissä kuten Ekbergin uudessa kirjassa kerrotaan afrikkalaisesta elämäntavasta ja ongelmista, joita tuntuu riittävän. Ekberg on pseudonyymi, jonka takana on kaksi tanskalaista menestynyttä kirjailijaa Anders Ronnow Karlund ja Jabob Weinreich . Ekbergin aikaisemmat kirjat ovat Salattu nainen ja Uskottu nainen . Ugandalainen Angel kidnapataan lapsena koulubussista ja hän joutuu seksiorjaksi pahamaineisen Oberstenin luokse. Mies sieppaa lapsia ja kouluttaa heistä julmalla tavalla lapsisotilaita. Lapsella ei ole mitään arvoa, heitä tapetaan huvikseen tai pelotteeksi muille lapsille. Angelia raiskataan päivittäin. Toinen päähenkilö on tanskalainen Rebekka, joka joutuu kolariin, kun on matkalla synnytyssairaalaan Ugandassa. Vauva ja Rebekan äiti kuolevat kolarissa. Näiden kahden naisen matka kohti toisiaan alkaa, ilman että he tietävät mitään toisistaan. Angel karkaa vangitsijaltaan ja joutuu toistuvasti vaaraan. Hän on kostomatkalla, sillä hän haluaa tappaa Oberstenin, joka oli poistunut kapinallisleiristään. Obersten suuntaa Tanskaan, kintereillä seuraa Angel. Kirja antaa äänen lapsisotilaille, jotka Angelin tavoin, menettävät julmasti oman lapsuutensa, koulunkäyntinsä ja elämänsä. Kirja kertoo ihmisen menetyksistä, unelmista. Se kuvaa pakenemista ja haavetta toteuttaa oma unelmansa. Angel kulkee läpi Afrikan, saapuu pakolaisia kuljettavalla laivalla Italiaan ja pääsee monien ongelmien jälkeen jatkamaan matkaa. Angelia yrittävät kaikki käyttää hyväkseen. Kirja on kuvaus Eurooppaa koskevasta pakolaisaallosta, kun ihmiset kuvittelevat löytävänsä rauhaa tai paremman maailman. Kirjan loppuratkaisu ei tule yllätyksenä, juoni on selkeä, ehkä liiankin. Voiko kirjaa kutsua dekkariksi, ainakin se poikkeaa tyystin krimikirjojen tavanomaisuuksista: ensin on murha, sitten esitellään kandidaatteja syyllisiksi ja lopussa on ratkaisu? Pohjoismaiden krimin ystävänä Ekberg oli itselle uusi tuttavuus. Kirja herätti mielenkiinnon sarjan kahteen ensimmäiseen osaan. Aikoinaan Mankellit tuli luettua, kunnes ne alkoivat toistaa itseään.