Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Minä en horju

Olen onnittelemassa erittäin iäkästä seurakuntalaista laitoksessa ja kirjan ja kortin lisäksi ajattelen onnitella tuota suloista pappaa Jumalan sanalla. Luen hänelle psalmista 62 “Jumalan edessä mieleni hiljenee, hän antaa minulle avun. Hän on kallio, hän on minun pelastukseni, hän on linnani, minä en horju”. Huonokuuloinen vanhus kuuntelee ja kysyy sitten:”Mikä se viimeinen sana oli?” Toistan lauseen ja hän toistaa taas kysymyksensä. Ihmettelen hetken aikaa ja arvelen, että hän ei kuule ja huudan sanan horju. Taas hän toistaa kysymyksensä. Päätän tällä kertaa vierailun siunauksen toivotuksiin ja lähden vähän hämmentyneenä pois. Kun tulen autolleni, yhtäkkiä minulle tulee ajatus, että mitäs jos hänen sanavarastoaan oli jo niin paljon karsittu muistisairautensa aikana, ettei hän kertaa kaikkiaan enää ymmärtänyt mitä tarkoittaa sana horju. Samalla taas itselleni avautui vähän enemmän se maailma, jossa monet avioparit elävät. Muistisairaus vie yhteiset muistot ja kokemukset ja tuo kotiin ihmisen, joka näyttää jotenkin tutulta, mutta käyttäytyy aivan käsittämättömällä tavalla. Ensi sunnuntain aiheena on Jeesus, parantajamme. Koska olemme kokonaisuuksia, voimme olla erilaista parantamistakin vailla. Joku kaipaa hengellistä kosketusta, lupausta taakkojen ja syntien alta. Toisen ruumiillinen sairaus voi olla sellainen, ettei lääketiede enää pysty auttamaan. Silloin tarvitaan armolahjaa, joka terveyttä pyytävän rukoilijan kautta Pyhässä Hengessä annetaan. Jonkin taloudellinen tilanne voi olla vaikea vaikkapa pitkäaikaisen työttömyyden takia. Silloinkin kannattaa pyytää apua Taivaasta. Raamattu lupaa, että meille annetaan, kun herkeämättä anomme. Jumala kuulee jo heikoimmatkin huokauksemme ja on luvannut kuulla ja vastata meille. Päivän psalmin sanoin “Herra, minun Jumalani, sinua minä huusin avuksi, ja sinä teit minut terveeksi”. En ole tavannut kuuroa, joka olisi saanut kuulonsa, mutta perheeni sai pitää vara-mummona iäkästä rouvaa, joka oli parantunut ollessaan jonottamassa rukoushuoneen alttarille ennen kuin hänen puolestaan edes rukoiltiin. Hän heitti kyynärsauvat menemään ja lähti juoksemaan ympäri kotikaupunkinsa läheistä toria ylistäen Jumalaa. Odotetaan ihmeitä. Sirpa Riihimäki Juupajoen kappeliseurakunta