Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Väki vähenee pelottavasti, mutta onneksi liikettä tapahtuu myös toiseen suuntaan

Viimeisten ennusteiden valossa väkiluku Suomessa kääntyy laskuun melko nopeasti ja varsinkin nykyisen kehityksen nopeus on yllättänyt kaikki. Jo pitkään väkimäärä on kasvanut ainoastaan muutamissa kasvukeskuksissa. Muualla se on vähentynyt tasaisen varmasti. Mänttä-Vilppulan väestönkehitys kuvastaa aika hyvin koko maan tilannetta. Viimeisin ennuste antaa aika lohduttoman kuvan tulevaisuudesta. Tilastokeskuksen tuoreen ennusteen mukaan väkimäärä laskee 20 vuoden aikana huimat 24 prosenttia. Onneksi kolikolla on myös toinen puoli. Mänttä-Vilppulaan muuttaa jatkuvasti myös uusia asukkaita. Osa heistä on paluumuuttajia, jotka tulevat viettämään eläkepäiviään syntymäpitäjäänsä. Yksi varteenotettava ryhmä ovat tänne työn perässä muuttavat, joilla ei välttämättä ole paikkakunnasta etukäteen juuri mitään tietoa. Helsingistä Mänttään Heinäkuun lopussa Mänttään muuttaneet Eeva Ilveskoski ja Tomi Moisio sekä heidän vajaan kahden vuoden ikäinen tyttärensä Sylvia muuttivat hiljaiseen pikkukaupunkiin Helsingin hälinästä. Nyt he ovat pikkuhiljaa alkaneet kotiutua paikkakunnalle. Miltä paikkakunta vaikuttaa parin kuukauden kokemuksella? Onko jo tullut ikävä takaisin pääkaupunkiin? Aluksi täytyy todeta, että varsinkaan Moisiolle ei paikkakunta ole uusi tuttavuus. Hän toimi pari vuotta sitten vuoden verran vuorotteluvapaan sijaisena tutkijana Serlachius-museoissa, joten paikkakunta ehti jo siinä ajassa tulla tutuksi. – Tänä vuonna tuli sitten soitto, että Suvi-Mari Eteläinen , jonka vapaata silloin tuurasin, oli valittu Tampereen taidemuseon kokoelmapäälliköksi ja paikka avautui. Olin ilman muuta kiinnostunut vakituisesta oman alan työpaikasta. Muuttopäätökseen vaikutti toki myös se, että vaimollekin tarjottiin työpaikkaa, selvittää Moisio kotonaan Mäntän Etelätiellä. Työmatka lyheni tunnista varttiin Lapsiperheen arki on Mänttään muuton jälkeen kokenut melkoisen muutoksen. Päiväkoti, johon Sylvia on sopeutunut erinomaisesti, on lyhyen kävelymatkan päässä kotoa. Työmatkaan menee vajaa vartti, kun siihen aiemmin kului Ilveskoskelta peräti tunti. Muutenkin kaikki tarvittava löytyy läheltä ja uusia harrastuksiakin on jo alkanut löytymään. – Muutto tänne tuntui hyvältä ratkaisulta tähän elämäntilanteeseen. Nyt tuntuu siltä, että meillä ei ole kiire minnekään, vakuuttaa Ilveskoski. Toimittajaa ensin hieman vierastanut Sylviakin uskaltaa jo ujosti hymyillä, tosin tiukasti äidin sylissä istuen. Sekä Ilveskoski että Moisio ovat alun perin tamperelaisia, mutta molemmat ovat asuneet jo useampia vuosia pääkaupunkiseudulla. Kimpassa on oltu nyt viitisen vuotta. Molemmilla on takana taidealan korkeakoulututkinto ja Moisio viimeistelee parhaillaan väitöskirjaa, jonka aiheena on taidemaalari Erik Enrothin elämä ja taiteellinen tuotanto. Moision väitöskirja alkaa olla loppusuoralla ja itse väitöstilaisuus ajoittunee ensi kevääseen. Helsinkiin ei ole kaipuuta Kumpikaan tuoreista mänttäläisistä ei ainakaan myönnä kaipaavansa Helsingistä muuta kuin eläväisempää kaupunkikulttuuria. Täällä ihmisiä näkee lähinnä kesäperjantaisin toripäivänä. En raaskinut kertoa heille, että talvella on vähän hiljaisempaa perjantaisinkin. Pienen suostuttelun jälkeen Sylvia suostuu tulemaan isän ja äidin kanssa kuvattavaksi. Siinä ohessa tulee kysyttyä hyvin epäkorrekti kysymys siitä, että onko tämä pikku perhe nyt tässä vai on harkinnassa jossain vaiheessa hankkia lisää jälkikasvua. – Siitä ehkä kannattaa puhua sitten, kun on jossain vaiheessa saanut nukkua muutaman yön kunnolla, kuittaa Ilveskoski.