Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Palaako tuo mennyt aika?

Vapun jälkeen se yleensä alkoi. Ensin kuljettiin hyytävän viileässä teollisuusrakennuksessa collegehupparit ja villapaidat päällä. Maalattiin seiniä, asenneltiin mattoja lattialle, lainailtiin videotykkejä puolen Pirkanmaan alueelta. Toukokuun edetessä saattoi yllättää hellekausi, ja eteläseinustalla pystyi jo ottamaan vastaan kesän ensimmäiset pisamat. Taiteilijat matkustivat Mänttään kuin ei mitään. Heidät majoitettiin ilman erityisiä hygieniaohjeistuksia. Pekilon pyöreän keittiönpöydän ääressä söi kuukauden ajan yhtä aikaa viisitoista henkeä. Harjoittelijat reissasivat kesäksi taidekaupunkiin kimppamajoitukseen täynnä intoa ja toivoa uusista kontakteista ja hyvästä työkokemuksesta. Taidetta kuljetettiin Mänttään yhä kiihtyvässä tahdissa. Kuraattori alkoi näkyä töissä päivittäin, hänkin muutti hetkeksi Mänttään. Meille kylmien betoniseinien sisällä työskenteleville kesä hiipi kaupunkiin kuin vahingossa. ”Taiteilijat matkustivat kuin ei mitään.” Oven avaaminen avajaispäivän aamuna oli hieno hetki. Paikalliset pääsivät katsomaan taidetta ensi silmäyksenä ilmaiseksi, mutta suurin osa heistä tulisi kesän mittaan vielä vieraidensa kanssa uudelleen. Illan suuret avajaiset houkuttelivat paikkakunnalle sadoittain vieraita, ja vaikka itselleni avajaisissa on aina ollut liikaa stressattavaa, ihmiset näyttivät viihtyvän, ja ensimmäiset taideostotkin jo todistettiin. Koko kesän ajan autokunnat tekivät retkiään Mänttään ja ottivat kaupunkia haltuun, kukin seikkailija omalla tavallaan. Heidän palvelemisensa oli aina suurin ilo, tyytyväisenä näyttelystä poistuva seurue paras palkinto koko vuoden työstä. Nyt toukokuu on jo pitkällä, ja olen pitkästä aikaa kuullut kevään lintujen laulun ja nähnyt, miten kevät tulee (no, lumisateen läpi). Näen selkeämmin koko kuvion. Mietin jo varovaisesti, miten kaikki tämä sovitetaan ensi vuoden uusiin oloihin. Tällä viikolla taiteilija Egle Oddo tuli istuttamaan Pekilon lähelle ensimmäiset siemenet ensi vuoden näyttelyä varten. Niitä pieniä kasvinalkuja aion mennä katsomaan useamman kerran jo tämän lomautuskesän aikana. Vaikka maailma on muuttunut, on pakko ajatella, että ensi vuoden kesä on tätä kesää vähälumisempi, ja muutenkin armeliaampi.