Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Köyhän talon tyttö täyttää 100 vuotta

Kolmastoista syyskuuta vuonna 1919 syntyi Vilppulassa Maakasperän Korpelan taloon tyttö, joka täyttää perjantaina 13. syyskuuta Mänttä-Vilppulassa tasan sata vuotta. Inkeri Ylinen kertoo, että on asunut myös Tampereella ja Helsingissä. Koulunkäynti jäi Ylisellä kansakouluun. – Ei silloin paljon muita kouluja ollut, paitsi oli, mutta ne olivat maksullisia kouluja, eikä rahaa ollut, kertoo Ylinen Hän asui pienenä tyttönä jo Mäntässä, Mäntylässä ja Pättiniemessä, kunnes Inkerin ollessa 8-vuotias isä osti Anttila-nimisen paikan Maakasperältä. Lapset tiesivät silloin vain lähipiirinsä elämän. Ylinen kertoo, että eräs tapaus jäi mieleen, oli sellainen ahvenanmaalainen nainen Maria Åkerblom 1920- ja 1930-luvulla, joka ennusti maailmanlopun tulevan. Tämä ennustaja oli jotenkin uskottava ja yritin ottaa selvää mitä aikuiset asiasta ajattelivat. Jälkikäteen olen ajatellut, että epäillen aikuiset suhtautuivat, mutta toiset taisivat pelätä oikeasti. Ennustettu maailmanlopun päivä lähestyi ja minä ja muut lapset jännitimme sitä kovasti. – Mennään Korpelaan, joka oli äidin synnyinkoti ja mummula, turvallinen paikka, sanoin äidille. Äiti sanoi siihen: – Kyllähän se maailmanloppu sinnekin tulee, jos se on maailmanloppu. Herrojen perheet olivat köyhien koulu Kasvettuaan Ylinen meni herrojen piiaksi Helsinkiin, yksi perhe oli Helsingin Sanomien toimittaja Matti Viherjuuren perhe. – Herrojen perheet olivat köyhien tyttöjen kouluja, perheet olivat oppineita ja siitä oppineisuudesta saivat osansa piiatkin, muistaa Ylinen. Sivistystä on lisännyt myös Ylisen läpi elämän jatkunut lukuharrastus. – Lukea näkee edelleen, juuri ja juuri, mutta näillä vuosilla ei tahdo enää lukeminen kiinnostaa, kertoo Ylinen. Ylinen kertoo harrastaneensa myös kirjoittamista, vaikka ei tehnyt siitä mikään elämäntehtäväänsä. Muun muassa Mänttä-Vilppulan Eläkeläisten kirjallisuus ja kirjoittamiskerhon Ennen elämäkertaa -kirjassa on hänen kirjoituksiaan. Ylinen kertoo, että piian virka ei ollut aikanaan arvostettu ammatti, mutta itse hän koki päässeensä hyville päiville. Asunto oli hyvä, oli sievä pieni oma huone. Kolmikymmenvuotiaana Ylinen löysi miehensä Helge Ylisen ja asetuttiin Mänttään asumaan. Lapsia pariskunnalle syntyi kolme. Mäntässä Ylinen ei halunnut mennä tehtaaseen töihin, vaan alkoi kaupungille siivoojaksi. – Pidin myös siivoojan työstä, vaikka sekään ei ollut arvostettu työ, kertoo Ylinen. Huuliharpusta löytyi sävelmiä Inkerin ollessa lapsi eno Eeti Korpelalta, joka oli hanurinsoittaja, jäi kerran huuliharppu Korpelan penkille ja päätyi piironginlaatikkoon. Ylinen kertoo, että Mäntässä aikuisena ollessaan hän odotteli kerran miestään syömään päivällä ja löysi sen saman huuliharpun ja alkoi koettaa. – Hämmästyin, kun huuliharpusta löytyi sävelmiä, ensin tuli Työväenmarssi, sen opin soittamaan hyvin ja löysin muitakin sävelmiä ja soitin sitten myös yleisölle, monet kerrat, kertoo Ylinen. Lapsuuden ajoista kertoo Ylinen maailma tavattomasti muuttuneen. Hän muistelee, että Mäntässä ei tainnut omaa autoa olla kuin apteekkarilla, lääkärikin ajoi sairaskäynneille taksilla. – Maailma on mennyt parempaan suuntaan, tasa-arvo ihmisten välillä on lisääntynyt huimasti, kertoo Ylinen. Hän kertoo, että kun oli nuori nainen ja meni laiturille pesemään mattoja niin samaan aikaan sinne tuli kauppaopiston käynyt nainen. – Päivää me sanottiin, mutta ei puhuttu muuta, minä en uskaltanut ja hän ei taas suvainnut puhua minulle, muistelee Ylinen. Hän kertoo, että nykyään kun mennään mattolaiturille, ollaan kaikki matonpesijöitä, elämä on tasa-arvoistunut. "Maailma on mennyt parempaan suuntaan, tasa-arvo ihmisten välillä on lisääntynyt huimasti." Inkeri Ylinen