Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Kolmiloikasta digiloikkaan

Tänä poikkeuksellisena aikana olemme saaneet kokea monia erilaisia asioita ja yksi suurimpia niistä taitaa olla paljon puhuttu digiloikka. Mielestäni on ollut uskomatonta seurata sivusta, kuinka olemme suurena perheenä kokoontuneet yhteiselle pääsiäisaterialle virtuaalisesti tai kuinka lapseni oppi nopeasti Teamsin alkeet ja äitini otti haltuun videopuhelun perusteet. Myös erilaiset urheiluseurat, seurakunnat ja yritykset ottivat haasteen vastaan ja siirtyivät normaalista virtuaaliseen toimintaan, erittäin nopealla aikataululla. Välillä mietin, että tässä virtuaalisessa todellisuudessa olen kuin pikkulapsi karkkikaupassa, valikoimaa on jo ihan liikaa ja hukun vaihtoehtoihin ja lopulta päädyn vain selaamaan iltalehteä. Niin jäi minulta syvähengityksen etäwebinaari katsomatta, kun tarjolla oli myös roomalaisten aakkosten kirjoittamisen verkkokurssi puoli-ilmaiseksi. Varmasti olisin siis löytänyt etsimääni jos olisin ollut jotain vailla. ”Virtuaalisessa todellisuudessa olen kuin pikkulapsi karkkikaupassa.” Itse siirryin tässä samassa rytinässä etätyöhön, niin kuin moni muukin. Tarkoittaen sitä, että toin palaverit kotiini ja opettelin siirtymään huoneesta toiseen kun alkoi ääni koventua siinä huoneessa, missä pidin palaveria. Etäpalavereiden huippuja on nähtävillä joka palaverissa, milloin joku on unohtanut videon päälle ja on ilman paitaa tai milloin lapsi huutaa vessaan pyyhkimään kesken palaverin. Sympaattista on se, kuinka ymmärtäväisesti suhtaudumme arkipäiväisiin asioihin hyvinkin kliinisissä palavereissa. Onhan tämä kaikki helpottanut elämää, ei tarvitse poistua kotoa minnekään kun kaiken voin hoitaa etänä. Minä olen kuitenkin sellainen ihminen, että nautin kovasti mennä ja nähdä ihmisiä. Tämä kaikesta etääntyminen on tarkoittanut minulle todella myös sitä, että olen odottanut hetkeä kun pääsen kohtaamaan ihmisen oikeasti, ei virtuaalisesti. Voi sitä ilon ja naurun määrää kun vahingossa töissä olikin koolla porukkaa. Hetken tuntui elämä normaalilta. Nyt olemme lähes kaikki ottaneet aikamoisen digiloikan, jota emme olisi ottaneet ilman pakkoa. Nyt meillä on avaimia siihen, että elämä saadaan hoidettua melko pitkälle myös ilman kontaktia. Nyt olemme myös tajunneet toisen ihmisen läheisyyden tarpeen ja kaipuun. Toivottavasti osaamme viisaasti toimia tulevaisuudessa yhdistäen näitä molempia. Suuri hatunnosto meille kaikille digiloikkijoille, olen aivan hämmästynyt!