Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Älykellojen valtakunta

Koristaako sinunkin rannettasi itseäsi älykkäämpi kello, joka kertoo, milloin on istunut liian kauan ja millaista unta on nukkunut? Myönnän, minun rannetta sellainen ainakin koristaa. Ja kyllä harmittaa, kun siitä pienestä ja sievästä laitteesta on tullut todellakin minua älykkäämpi. Palataanpa kuitenkin siihen, miksi minun oli sellainen hankittava. Olin siis käytännössä pakotettu tähän kellohankintaan. Parempi puoliskoni sai sellaisen vajaa pari vuotta sitten. Nopeasti kuitenkin kävi ilmi, että tuo kellon antama data oli jollain tasolla relevantimpaa kuin minun antama. Liikuntasuorituksen kehu kellolta merkkasikin paljon enemmän kuin minun antama kehu. Meiltähän meinasi loppua tyystin keskusteluaiheet kotona, koska kellon kanssa oli jotenkin vaivattomampi kommunikoida. Liekö syy siinä, että kellolta sai enemmän kehuja kuin moitteita. Voi tietysti myös olla, että tuo kellon kanssa kommunikointi oli hiukan helpompaa kellon ollessa hiljaisempi kuin minä. Yleisen harmonian säilyttämiseksi oli minunkin sellainen siis hankittava ja löysimme kellojen kautta yhteistä ihmeteltävää. Keskustelimme meidän unen laadusta, hengitystiheydestä ja pyöräilylenkkien sykerajoista. Elämä palasi raiteilleen ja kellojen paikka elämässämme vakiintui. Nyt tuota dataa on kertynyt yli vuoden verran kellooni ja sitä kautta puhelimeeni. Sieltä näen, millainen päivä on ollut vuosi sitten, olenko ollut aktiivinen ja miten olen nukkunut. Tämä on se kohta, kun minua vähän harmittaa. Kello omistaa niin paljon minusta tietoa, että itsekään en edes sitä tajua. Ollaan päästy siihen tilanteeseen, että kello hallinnoi elämääni aivan raivostuttavan diktaattorisella tavalla. Aamulla kello ilmoittaa, olen nukkunut huonosti ja yön aikana olen palautunut vielä huonommin. Siinä ei auta se, että minusta saattaa tuntua levänneeltä ja palautuneelta. Kellohan se on valvonut yötä oikeassa ranteessani tarkastellen hengitystäni ja sykettäni, näin sen tieto on informatiivisempaa ja varmempaa kuin minun tunne. Kello myös on ärsyttävän oikeassa. Kerran se varoitti minua, olen liikkunut liikaa ja jos jatkan samaan malliin, olen altis liikuntaperäisille vammoille. Seuraavan pyörälenkin aikana kaaduin ja mursin sormeni. Sattumaa tai ei, pistihän se miettimään, että miksi sille vastaan sanoisin. Harmituksistani suurin lienee se, etten enää osaisi elää ilman tuota älykelloa ja sen antamia havaintoja itsestäni. Mitä tekisinkään ilman tuota hiljaista kaveria, jonka ainut tehtävä täällä pallolla on se, että elämäni olisi tasapainossa unen, levon ja liikunnan kanssa. Kuka muu elämäni tasapainosta kertoisi, jos ei ranteessa oleva kello?!