Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Sassiin, metsämansikoita poimimaan

Viime aikoina paljasjalkaisen lapsuuteni Sassin tienoo on tullut vastaani milloin mistäkin mediasta. Upeita suunnitelmia ja varmaan olisi hienoa siellä asuakin ja tehdä etätöitä. Omat muistoni vievät ihanan kesäisille hiekkateille, joiden ojanpientareilta poimimme naapurin tyttöjen kanssa metsämansikoita timotein varteen ja söimme ne sitten retken päätteeksi kotipihan keinussa. Hiljaisesti nauttien, miten ihanalta elämä ja kesäloma kansakoulusta voikaan tuoksua ja maistua! Oli meillä muitakin syitä tulla Vuorenalta Sassiin: yhdellä neliapilamme tyttöryhmän perheistä oli soutuvene Sassin rannassa ja sillä tytöt soutelimme lähisaariin eräätkin kerrat. Keurussaaresta muodostui oikein pääkohteemme. Ei haitannut yhtään, vaikka monesti oli tuulista ja aallokko pärski pienen paatin kylkiin. Eikä sekään, että Juholanniemen isot pojat ajelivat tahallaan liian läheltä venettämme, joten tukat vain hulmusivat kun moottorivene kaarteli ja teki meille laineita tahallaan. Tottakai sitä toivoo parasta ja vain hyvää rakkaille lapsuuden seuduille. Olihan siellä Sassin rannassa mielestämme upea laivakin, jota kutsuimme otakooksi. Taisi laiva olla nimeltään Tako, mutta pyöreät ikkunat nimen molemmin puolin tulkitsimme myös kirjaimiksi. Se oli sitä alakoululaisen sivistystä, kun juuri oli opittu Savosenmäessä lukemaan mitä vain kun oli saatu kaiken maailman kielten salaisuudet käyttöön: olihan opittu aakkoset - etuperin ja takaperin. Tottakai sitä toivoo parasta ja vain hyvää rakkaille lapsuuden seuduille. Uudet omistajat ovat tulossa Sassiin ja minä olen ihastunut Italiaan. Kerran vuodessa on päästävä paikan päälle. Värikkääseen, temperamenttiseen ja tuoksuvaan Italiaan. Ihmistä on vaikea muuttaa, korkeintaan omalle asenteelle voi jotain tehdä. Jos joku haluaa tulla Sassiin, ei kai siinä ole mitään ihmeellistä. Ja ei kai kukaan loputtomiin voi vain elää muistoissa, miten pääsiäisen alla kävi poimimassa parhaat virpo-oksat Sassin pajuista, isä nosti katiskalla sieltä rannoilta tuoreet kalat ruokapöytään (liian) usein, tai pesaisimme äidin kutomat räsymatot ja uimme sitten palkaksi. Jään jännityksellä odottamaan, mihin meidän tyttöjen mansikkapaikka, Sassi, vielä taipuukaan.