Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Kolumni: Paistinpannun tarina

Päädyin pari vuotta sitten tekemään ostamastani paistinpannusta valituksen ihan kirjeitse. Osoitin kirjeeni suoraan ison yrityksen toimitusjohtajalle. Alla hieman muokattu versio kirjeestä, yrityksen paikkakuntaa tai tuotemerkkiä ei mainita. Hei, Olen aina pitänyt syksystä. Jokin aika sitten, eräänä loppusyksyn päivänä, kun ruska täällä meillä näyttäytyi lyhyesti, lähdin ostamaan paistinpannua. Paistinpannua etsiskellessäni, mielessäni häivähti mainospuhe paistinpannusta, joka on tehty kotimaassa ja kestää pitkään. Etäisesti tuli mieleen jonkinlaisena luotettavuuden laatua vakuuttavana asiana, että tuon paistinvälineistön valmistus tapahtuu luotettavan kuuloisella paikkakunnalla. Tosin epäilin, ettei niin laadukas paistinpannumerkki kuulu sen tavarataloketjun valikoimaan, jossa asioin. Pohjois-Suomesta alkunsa saanut, mainittu tavarataloketju, kun on leimautunut halpahallityylisiksi myymälöiksi, tosin ei kaikkein halpahallimaisimmiksi. Voitte uskoa iloani, kun kuitenkin löysin tuosta myymälästä mainostetun paistinpannun. Otin sen käteeni ja katselin sitä, sen pinta kimalteli tasaisesti, ei se mitenkään loistavasti kimallellut, se oli sillä tavalla vaatimatonta, suomalaista kimaltelua, mutta vakaata sellaista. Muuttuvan maailman ja käsistä juoksevan ajan keskellä, oli äkkiä jotain pysyvää. Mielessäni vaivuin jonkinlaiseen fantasiaan. Suomalainen yritys, joka valmistaa hyviä ja kestäviä tuotteita Suomessa ja varmaan suomalaisista raaka-aineista ja vielä jopa, suomalaisella työvoimalla. Hellin tuota kuvitelmaa mielessäni aina, kun käytin uutta paistinpannuani, se tuli mieleeni jonkinlaisena modernina Suomi-filminä. Fantasiassani kuvittelin tuo vakaan laadun valmistuslaitoksen. Tehdas oli moderni laitos, hieman paistinpannuni värinen ja Teflon-pinnoitettu. Muutaman viikon kuluttua tuo kuva mielessäni rapisi ja haihtui, sitä myöten, kun paistinpannuni muuttui keikkuvaksi ja ruoka alkoi tarttua sen pintaan. Lumi satoi maahan ja pettymykseni pyrytti kuvitelmani idyllisestä tehtaasta ja siellä valmistettavista laadukkaista paistinpannuista, ikuiseen unohdukseen. Enää en pidä edes syksystä, senkin olen menettänyt. Sain vastauksen, en toki kirjeellä, vaan puhelimitse: "Kiitos paljon kirjeestänne, sille naurettiin täällä moneen otteeseen." Lisäksi sain uuden paistinpannun, joka on toiminut moitteetta jo monta vuotta. Muuttuvan maailman ja käsistä juoksevan ajan keskellä, oli äkkiä jotain pysyvää. Ali Heikkilä