Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Sodan keskeltä lähihoitajaksi Mänttään: ”Haluan antaa vanhuksille arvokkaan loppuelämän”

Sateisena elokuun päivänä vuonna 2014 Helsinki-Vantaan lentoasemalle saapui 17-vuotias somalialaispoika. Hän oli tehnyt matkaa jo useita vuosia, ensin enonsa kanssa Keniaan ja sieltä Euroopan halki Suomeen. – Lähdin Somaliasta 14–15 -vuotiaana, kun äiti halusi lähettää minut turvaan sodan jaloista. Olin enoni kanssa ensin pari vuotta Keniassa, josta jatkoin matkaa yksin. Minun piti mennä Norjaan, mutta tulin Suomeen, kertoo nyt 22-vuotias Mahad Ahmed . – Suomessa oli kylmää ja pimeää, mutta minun oli pakko sopeutua. Ahmed asui ensimmäisen puoli vuotta Espoossa ryhmäkodissa, josta hän muutti toisen somalialaispojan perässä Mänttään lastensuojeluyksikkö Siipiin. Hän suoritti suomen kielikurssin, mutta halusi päästä pidemmälle. – Hain Valman maahanmuuttajien perusopetukseen Mikkeliin ja pääsin. Arkipäivät kävin koulua Mikkelissä, viikonloput olin Mäntässä. Koulu kestää yleensä kaksi vuotta, mutta minä sain hyvät pisteet tenteistä ja suoriuduin koulusta vuodessa, Ahmed kertoo. Perusopetuksen suoritettuaan Ahmed haki Mäntän seudun koulutuskeskukseen opiskelemaan lähihoitajaksi. Hän aloitti opinnot vuonna 2017. – Espoossa ollessani ryhmäkodin johtaja sanoi minulle, että sopisin hoitoalalle. Hän oli huomannut, miten kohtelin muita, otin uudet tulokkaat vastaan, esittelin heille paikkoja ja kaupunkia, huolehdin ja olin heidän apunaan, Ahmed kertoo. – Se ajatus jäi mieleeni, ja sen vuoksi hain lähihoitajaopintoihin. Tänä jouluna Ahmed saa käteensä ammattitutkintotodistuksen ja valmistuu lähihoitajaksi. Hän on saanut opettajiensa mukaan vain positiivista palautetta ja erittäin hyvät arvosanat työssäoppimispaikoistaan niin ohjaajilta kuin asiakkailtakin. – Sain ensimmäisestä harjoittelupaikasta palautteen, että olen paras opiskelija, joka heillä on koskaan ollut harjoittelussa. Se antoi voimaa jatkaa eteenpäin, vaikka kieli oli ja on yhä vaikeaa, Ahmed sanoo. – Mutta olen selvinnyt ja opin joka päivä lisää. Haluan jatkaa opintojani, mutta ensin kerään työkokemusta. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Ahmed on opintojensa aikana ollut työharjoittelussa niin vanhusten kuin lastenkin parissa. Opettajat näkivät Ahmedin vahvuudet ja ohjasivat häntä vanhustyön pariin. Opiskelujen kautta Ahmed sai myös työpaikan Punatulkusta. – Olen ollut päivät koulussa ja iltaisin töissä Punatulkussa reilun vuoden. Olen aina halunnut auttaa muita ja minulle vanhusten hyvä hoito on tärkeää. Haluan antaa heille arvokkaan loppuelämän, Ahmed kertoo. Ahmed on työskennellyt Punatulkussa muistisairaiden parissa ja hänen kokoava lopputyönsäkin käsitteli muistisairaan ihmisen kohtaamista. Ahmed on löytänyt itselleen ammatin ja työn, joka on hänen mukaansa merkityksellistä työtä ja auttaa ihmiskuntaa. – Halusin, ettei minun lapseni joutuisi kokemaan samaa kuin minä, syntyä ja elää sodan keskellä, Ahmed sanoo. – Minulla on Somaliassa äiti ja pikkusisko, joita en ole nähnyt 9 vuoteen. Toivoisin, että siellä vielä joskus tilanne rauhoittuisi niin, että voisin mennä tapaamaan heitä. Ahmedin elämä ja koti on nyt Suomessa, Mäntässä. Hän kertoo jääneensä Mänttään osin siksi, että pääsi mukaan Mäntän Valon jalkapallojoukkueeseen, jossa on pelannut vuodesta 2016 alkaen. – Olen aina ollut kova pelaamaan jalkapalloa. Olen saanut kutsun pelaamaan myös Somalian maajoukkueeseen, mutta en ole päässyt osallistumaan opiskelujen vuoksi, Ahmed kertoo. Jalkapallon myötä Ahmed on löytänyt myös paljon ystäviä Mäntästä. Erityisen kiitollinen hän on Tuija Kojo-Keinoselle ja Tapio Keinoselle , jotka ovat auttaneet ja tukeneet häntä koko opiskelutaipaleen ajan. – Myös kaikki opettajat ja koulu olivat tosi hyviä, Ahmed kiittelee.