Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolhon kokko syntyy vapaapalokuntalaisten käsissä

Vuotuinen Kolhoviikko alkaa Kokkokarilla roihuavalla juhannuskokolla, jonka rakentavat Kolhon vapaapalokuntalaiset. –Meidän tehtävämme on huolehtia turvallisuudesta. Kokko pyritään kasaamaan sellaisista aineksista, että se palaisi paikalleen, Kolhon vapaapalokunnan hallituksen puheenjohtaja Tapio Nieminen sanoo. Nieminen on toiminut VPK:ssa kymmenen vuotta. –Aiemmin olin 20 vuotta tehdaspalokunnassa, joten liekkejä on tullut nähtyä. Nieminen ei ole varma, löytyykö monia paikkakuntia, jossa palokunta olisi mukana rakentamassa kokkoa kylänväelle. –En kyllä ole kuullut, että tällaista olisi. Kolho on pieni paikka, ja yhteisö on tiivis. Täällä puhalletaan yhteen hiileen, ja kaikki ovat aktiivisia. Kokko merkitsee monelle juhannuksen kokokohtaa, Nieminen sanoo. –Silta on täynnä porukkaa. Tie suljetaan kokon ajaksi molemmista päistä, joten tapahtumaa pääsee seuraamaan aitiopaikalta. Moni lähtee vesille katselemaan. Venekuntia on välillä 30–40, eli verraten vilkasta on rannan tuntumassa, palokunnan päällikkö Petri Laaja kertoo. Rakennustarvikkeita kokkoa varten aletaan kerätä jo hyvissä ajoin. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. –Pöllejä saadaan metsänomistajilta, rikkinäisiä kuormalavoja ikilevytehtaalta, ja monenlaista palamiseen sopivaa materiaalia tulee lahjoituksena. Mutta siihen ei ole lähdetty, että toimittaisiin yksityisten kiinteistöjen roskakuskeina. Emme siis ota vastaan emmekä polta mitä tahansa. Perinteisesti irtoaineksen päälle on kasattu käytöstä poistettuja puuveneitä, mutta alkaa näyttää siltä, että ne on nyt tältä kylältä poltettu, Kolhon VPK:n varapäällikkö Jari Eskelinen toteaa. Viime kesästä Kokkokarilla muistuttaa hiiltynyt veneenraato. Miehet arvelevat, että tämän juhannuksen kokkoon saattaa ehkä vielä yksi vene löytyä sille kaveriksi. Kokko valmistuu juhannusviikolla, ja Kolhoviikon humussa se saa yleensä olla rauhassa. –Tavallisesti vettä on rannan ja karin välissä sen verran, ettei kokolle lähdetä kahlaamaan. Kuivina kesinä toki kahluumahdollisuudet kasvavat. Kerran muistan tapauksen, vai olisiko ollut pari kertaa, että jotkut polttivat kokon ennen juhannusaattoa. Siinä tuli kiire tehdä uusi tilalle, Eskelinen muistelee. –Kokon sytyttää juhannusaaton juhlallisuuksissa kyläyhdistyksen väki. Kotamainen muoto varjelee kuivaa sisusta, mutta sateisina ja tuulisina kesinä voi sytyttäminen olla haasteellista. Joka vuosi kokko on kuitenkin roihunnut. Laaja pitää Kokkokaria hyvänä ympäristönä avotulelle. –Rantaan on matkaa sen verran, että kipinöiden lentäminen niin kauaksi on epätodennäköistä. Kokko saa palaa sammuksiin. Emme käy sitä erikseen sammuttamassa, Laaja toteaa. Lähes kaikki Kolhon vapaapalokuntalaiset asuvat Kolhossa. Lähtövalmiudelle on asetettu viiden minuutin aikaraja. –Kun hälytys tulee, viidessä minuutissa on oltava kamppeissa ja matkalla. Jotkut kauempana paloasemasta asuvat saattavat päivystäessään yöpyä asemalla. Varustukseen hypätään melkoisessa kiireessä, ja välillä on saattanut jäädä sukka tai paita puuttumaan. Mutta täällä lähdetään pelastamaan ystäviä, eikä silloin millään muulla ole merkitystä., Eskelinen kertoo. Eskelinen aloitti vapaapalokunnassa 1984 ja on sittemmin palvellut palokunnan päällikkönä vuodet 1990–2012. Vuosina 2013–2018 päällikkönä toimi Tapio Laurio , joka luovutti ohjakset Laajalle tämän vuoden alusta. Laaja on ollut toiminnassa mukana vuodesta 1992. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Juhannuskokon polttaminen on vanha perinne, joka yleistyi Suomessa 1800-luvun loppupuolella. Muinaisina aikoina siihen on tiettävästi liittynyt ajatus pahojen henkien karkottamisesta. Enimmäkseen kokkoja poltettiin Karjalassa ja itäisessä Suomessa. Pohjanmaalla tulia on sytytetty pääsiäisenä ja helluntaina. Joskus kokon tekemiseen on voinut innostaa talvipäivänseisaus.