Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Eero Peltonen hurahti musiikkibisnekseen jo raksahanttina ja musiikki on mukana edelleen

Eero Peltonen muistaa edelleen hyvin elävästi ensimmäisen varsinaisen kesätyönsä. Sen tarjosi silloiseen mänttäläiseen tapaan tietysti Serlachius Osakeyhtiö ja Peltosen tapauksessa sen rakennusosasto. Oli hän ollut työn syrjässä kiinni jo tätä ennenkin, mutta satunnaisen tsupparin hommista oli saatu ainoastaan pientä taskurahaa korvaukseksi. – Ensimmäinen kesä rakennusosastolla oli vuonna 1964, jolloin olin viidentoista ikäinen. Työ oli raskasta ja likaista. Muistan siellä samaan aikaan olleen myös nykyisen soittokaverin Los Dosista, eli Antti Järvisen . Silloista tuntiliksaa en jaksa muistaa, mutta ei se varmasti montaa markkaa ollut. Sen verran kuitenkin palkkaa tuli, että ostin niillä kesäansioilla uuden fillarin, aloittaa Eero Peltonen. Rakennusosastolla hän muistelee työskennelleensä kolmisen kesää. Niistä viimeinen toisin jäi hiukan tyngäksi, koska Eero Peltonen huomasi, että samanlaista ja jopa vähän parempaakin liksaa on mahdollisuus saada vähän kevyemmistä ja muutenkin mukavammista hommista. – Rakennusosaston viimeisenä kesänä olin jo alkanut panostaa aika vahvasti musiikkiin. Edellisen kesän tienesteillä oli ostettu kitara ja parhaillaan oli kiikarissa uusi hieno kitaravahvistin ja huomasin, että seuraavalla tilillä pystyn kuittaamaan sen ensimmäisen maksuerän. Ilmoitin pomolle, että seuraava tili onkin sitten viimeinen tässä lafkassa ja niinhän se meni. Vahvistimen loput erät maksoin jo soittamalla ja musiikki alkoi saada koko ajan enemmän sijaa elämässäni, muistelee Peltonen. Miehen pitkä, polveileva ja monessa liemessä keitetty musiikkiura alkoi oikeastaan jo varhaisessa teini-iässä. Alle kaksikymppisenä hän teki jatkuvasti soittokeikkoja ja koulunkäyntikin alkoi kärsiä. Lukion viimeisellä luokalla hänelle osoitettiin ovea. Rehtorin mielestä pojan soittotouhut tahrasivat koulun maineen. Peltonen kävi sen jälkeen kuitenkin kauppaopiston, mutta musiikki ja keikkailu vetivät nuorukaista puoleensa yhä kiihtyvällä vauhdilla. Ennen 70- luvun alkuvuosina tapahtunutta Tampereelle muuttamistaan Peltonen ehti soittaa jo monessa bändissä, joista tunnetuin oli ehkä kovana bilebändinä tunnettu Defiers. – Koko 70-luvun olin täysipäiväinen rock- muusikko ja sain soittaa lähes kaikkien silloisten kovien nimien kanssa. Se oli upeaa aikaa. Elettiin Suomirockin kulta-aikaa. Kaikki soittajan olivat kavereita keskenään, vaikka soitettiin eri kokoonpanoissa. Niistä ajoista on jäänyt tosi upeat muistot, vakuuttaa Peltonen. Noihin ja vähän myöhempiinkin vuosiin mahtuu niin paljon bändejä ja nimiä, ettei niitä kannata edes yrittää lähteä luettelemaan. Yksi lienee kuitenkin syytä mainita. Kontra Virtanen , jonka kanssa Peltonen keikkaili vuosikausia, pisti pillit pussiin 80-luvulla ja sen jälkeen alkoivat studiohommat ja opettajan työt. Myös soitto jatkui, mutta vähän eri merkeissä. Aluksi oli kuvioissa Mänttä Big Band ja myöhemmin Nelu`s Great Swing Band. Koko ajan syntyi myös omaa musiikkia. Näitä seurasi seuraavilla vuosikymmenillä erilaiset musiikkitoimittajan pestit eri radiotaloissa. – Radiohommista jäin pois vähän toistakymmentä vuotta sitten ja muutin takaisin Mänttään. Täällä auttelin vanhempiani heidän loppuvuosinaan. Musiikkia olen tehnyt eri tavoin koko täällä olon ajan ja jokunen vuosi sitten pistin taas pystyyn ei kaupallisen studion, jossa teen hommia lähes joka päivä. Musiikki on kulkenut mukana matkassa lähes alusta saakka ja tulee kulkemaan hamaan loppuun saakka, päättää Eero Peltonen.