Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kaikki kääntyy vielä hyväksi

Sain viikko sitten käsiini Jerusalemissa ilmestyneen runokokoelman, joka piti sisällänsä vanhoja runojani, hepreaksi käännettynä. Vaikka alkukielen mystiset ja kauniit ääriviivat olivat itselleni silkkaa hepreaa, saatoin rivienkin välistä aistia niiden olevan minun tuntemiani. Pienessä hetkessä koko runouden perimmäinen ydin toteutti itsensä: että jossakin aivan toisenlaisessa todellisuudessa saattoi nyt olla joku, joka pienen hetken ajan jakoi yhteisen yksinäisyyden, joka kerran puettiin sanoiksi Pilvilinnan sateisissa illoissa. Lukeminen on aina ollut lääkkeeni maailman murheeseen. Siinä missä yleensä vaalin kotimaista kaunokirjallisuutta, astuu maailmankirjallisuus kuvaan erityisesti silloin, kun koko maapallo natisee liitoksistansa. Viikko sitten luin yhdeltä istumalta neuvostokirjallisuuden klassikon Mestari ja Margarita , tutummin Saatana saapuu Moskovaan . Vaikka yleensä nautin kirjan luku kerrallaan, ei tätä teosta pystynyt laskea käsistään hetkeksikään. Bulgakovin mestariteos oli niin täydellisesti kirjoitettu, ettei sen tuomasta täyttymyksestä tahtonut päästää irti. Tunsin samanaikaisesti suurta hämmästystä ja liikutusta. Sanalla sanoen, kirja ravisteli minua eloon, kuin luihin asti iskevä hirmumyrsky. Suurin hämmennys ylitti valtioiden ja vuosikymmenten rajat: ajatella, joku todella osasi kuvata ihmiselon kummallisuuden yhtä muuttumattomana, kuin se edelleen on. Siitä kirjallisuudessa on kyse. Vaikka kirjallisuuden päällimmäisin tehtävä on sivistyksen ja mielikuvituksen ruokkiminen, antaa hyvä kirja armollisimpana lahjanaan lukijalle tuntemuksen siitä, ettei hän ole yksin maailmassa. Ihmisyyden ydin on aina yhteinen. Samaa ikävää, kuulumattomuutta ja ajoittaista pelkoa tunnetaan niin Jerusalemissa, Moskovassa, kuin Mäntässäkin. Ääriviivat ja vääjäämättömyydet vaihtuvat, vaan ydin pysyy yhtenä: jokainen ihminen on ihmisenä haavoittuvainen. Kun maailma julistautuu poikkeustilaan, luo minulle pientä lohtua se, että yksi pysyy muuttumattomana. Tuhatvuotista lohtuaan notkuva kirjahylly seisoo yhä paikallaan. Se tietää kyllä, ettei yksikään suru kestä loputtomiin. Mikhail Bulgakov kirjoitti: kaikki kääntyy vielä hyväksi. Sen varaan maailma on rakennettu. "Kaikki kääntyy vielä hyväksi. Sen varaan maailma on rakennettu."