Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Talo hankittiin tapetin takia

Jämsäläinen graafinen suunnittelija Päivi Hasala kävi aikoinaan syntymässä Valkeakoskella, mutta elämä ja työ ovat tuoneet hänet jo vuosia sitten Suinulaan. Hasala on yksi KMV-lehden kevätkauden kolmesta käytävätaiteilijasta, jonka töitä on nähtävillä toimituksen rappukäytävässä maaliskuun loppuun asti. Oman yrityksen kautta toimiva taidealan ammattilainen on opiskellut myös huonekalusuunnittelua. –Olin pitkään kotiäitinä. Se oli mahtavaa aikaa, mutta sitten piti keksiä, mitä ryhdyn tekemään. Olen piirtänyt lapsesta asti ja hankkinut koulutusta 2000-luvun alusta visuaalisen ilmaisun alalle. Teen graafisen suunnittelijan ja valokuvaajan töitä. Taiteen tekemistä pidän harrastuksenani. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Pieni paikkakunta on työntänyt Hasalaa moneen koulutukseen. –Tampereella opiskelin Visuaalisen viestinnän instituutissa. Sen on perustanut Matti Kaleva, ja koulutus oli tehokasta. Olen opiskellut myös yrittäjäksi oppisopimuksella. Pienellä paikkakunnalla tarvitsee tehdä ja osata vähän kaikkea, joten olen opiskellut aina jotain uutta, kun tilanne on sellaiseen suuntaan ohjannut. Olen tehnyt yhteistyötä esimerkiksi Himoksen ja Nelonen Media Liven kanssa. Työhuone Hasalalla on metsän keskellä Suinulassa. Vanha rintamamiestalo on aikoinaan lohkottu isosta maatilasta. –Me asuimme siihen aikaan kylällä mutta kun kävimme katsomassa tätä taloa, sen tapettiseinä kiinnitti huomioni. Siihen ihastuin, ja niin ostimme talon. Haaveilin myös hevosten pitämisestä, sillä olen aina tykännyt ratsastaa, mutta pidin hevoseni tallilla. Tyttärieni osalta se hevosharrastus jäi hevoslehtien lukemiseen. Sen sijaan koiraharrastus vie Hasalaa väistämättä luonnon pariin. Löytökoira Danny on tuonut iloa ja vienyt liikkumaan. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. –Danny tuli meille, kun tyttäreni muuttivat omilleen. Sillä on tosi hyvä luonne, ja sen kanssa seuraamme pihapiirin ja lähimetsikön elämää ja inspiroidumme kumpikin omalla tavallamme. Supikoirista vain on ollut vaivaa, kun ne herättävät Dannyssa vartiointivietin ja ovat hyökänneet sen kimppuun. Työhuoneessaan Hasala harjoittaa enimmäkseen ammattiaan eli tekee graafisen suunnittelun töitä asiakkailleen. Kun hän saa aikaa taideharrastukselleen, hän levittää maalausvälineet pöydälle ja päästää luovuutensa valloilleen. –Jos mahdollista, saatan maalata monta päivää. Ongelmana on maalata pöydällä, sillä siinä on eri perspektiivi kuin maalaustelineellä. Kotona ei voi tehdä öljyväreillä hajun vuoksi, ja akryylimaalitkin tahtovat aiheuttaa yliherkkyyttä. Siitä syystä käytän vesivärejä. Vapaa-aikanaan Hasala kuvaa välillä taidekuvia mutta rennolla otteella. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. –Minua ei kiinnosta ottaa hienoja luontokuvia, niitä näkee ihan riittävästi, mutta kuvaan makrolla sellaisia lähikuvia, joihin tulee jokin muu merkitys. Maalaan niistä akvarelleja ja yhdistelen tietokoneella kuvia kollaaseiksi. Luonnossa olemisen paras merkitys on siinä, että saa keskittyä, hiljentyä ja ulkoilla. Samaa keskittymistä tapahtuu maalaamisessa. Omiin ajatuksiin uppoaminen on vastapainoa työn tekemiselle. –Kun yhdistän maalausta ja valokuvaa, siinä tulee uutta. Saan ahaa-elämyksiä, ja lopputulos yllättää. Kun kävin rannassa koiran kanssa, minulla oli vain kännykkä mukana. Näin kallion pinnalla valuvan veden jälkiä ja kuvasin niitä. Marraskuussa matkustin Marokkoon ja kuvasin hontelovartisia eukalyptuspuita, joilla oli tuuhea latvus. Kotona huomasin, miten niin samankaltaiselta näyttivät kalliokuvani Suinulan rannoilta ja eukalyptusmetsikkö Essaouirassa. Kaikesta tämän kaltaisesta yllätyksellisyydestä pidän. Luontoa Hasala pitää ehdottomasti tärkeimpänä aiheenaan. –Luonto ja siellä oleminen ovat todellinen henkireikä, samoin matkailu, mutta kuten valokuvaamisen kanssa, niin myös maalatessa haluan tehdä abstraktia. Käytän aina sinistä ja keltaista ja niiden eri sävyjä. Sinikeltainen akvarellini on myös KMV-lehden rappukäytävän seinällä. Olen saanut paljon vaikutteita impressionismista, värit ja valot puhuttelevat minua, ja niitä koen metsässä ja matkoilla. Kaipaan sitä itsensä haastamista, jota matkustaessa kohtaan. Kuoreveden taideseuran jäsenyys on tuonut Hasalalle inspiraatiota ja avannut mahdollisuuksia näyttelyiden pitämiseen. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. –En muista, koska olen liittynyt taideseuraan, mutta kokoontumiset tuovat iloa. On mukava tavata ihmisiä, kun muutoin sitä puurtaa yksin. Moni taiteilija voinee puhua yksintekemisen taakasta. Seuratoiminta tarjoaa siihen virkistävää yhteisöllisyyttä. Merkityksellisiä muistoja Hasalalla on taideuransa alusta 1990-luvun loppupuolelta. –Vuonna 1998 järjestin näyttelyä Galleria Kivipankkiin. Se oli kokemuksena hieno. Sitä edeltävänä vuonna 1997 tein lavastuksen Maria Jotunin näytelmään Huojuva talo . Lavastuksia tehdessä tarkkailin myös näyttelijöitä ja tein hahmotelmia ihmisistä. Katso lisää kuvia tästä: