Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Eila Söderlund tarkentaa Vilppulan pommitusjuttua

Haluaisin tarkentaa juttua Pommikoneet hyökkäsivät Vilppulaan 80 vuotta sitten. Minä olin silloin vähän yli kaksi vuotta. Olen syntynyt 1937 Vilppulassa. Synnyin kotini oli Salomaa, jonka pelloille tuli pommeja, olihan rata meidän maiden keskellä. Tarkoitus oli saada rata poikki, mutta pommit tulivat pellolle. Isäni sanoi, että ne ovat Molotohvin kuoppia. Yksi oli suuri, siinä Riihen luona eli radasta itään 200 metriä, talon pihasta saman verran. Kuoppa oli vielä 1950-luvulla, siinä oli vettä, lehmät joivat siitä. Salomaan talon hirressä radan puoleisessa päädyssä oli suuri rauta sirpale, isä piti sitä muistona, veljeni lienee sen siiitä poistanut aikoineen. Ikkunoita oli särkynyt pommien voimasta. Ihmiset juosseet metsään. Seppä Semmi Rajakankaan paja ja asunto siellä metsän keskellä. Olen varmaan ainoa henkilö, joka sen aikuisista asukkaista on elossa, olinhan lapsi vielä, mutta muistikuvat ovat mielessä. Äitini oli kauppareissulla, minä tietysti mukana poikennut Reinolaan Esteri Rantalan luokse kahville. Tuli hälytys, siitä sitten metsään päin juoksemaan, minä olin äidin sylissä, muistan äidin hengästyneen, pidin sitä lujemmin kaulasta, tajusin ,että on jotain pahaa tapahtunut. Rantalan koira loikki siinä Esterin vierellä. Minulla on selvä kuva siitä painunut mieleeni. Taisi jäädä rauma minulle. Aikuisena varmistin äidiltäni, että olihan Rantalassa silloin koira. Terveisin, Eila Söderlund ( o.s.Ylä-Ajos)