Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Aresti, putka ja ”avovankila”

Tämä on Tosi-kolumni. Nykyisten Tosi-hössötysten rinnalle se sopii hyvin. Seuraavat rivit ovat omasta elämästäni, eikä niistä pidä kenenkään nokkiinsa ottaa. Ihmetellä saa, mutta se ei kohdallani liene ensimmäinen kerta. Aresti: Palsinan koululla 1960-luvun puolivälissä Arto Jokinen meni joko tarkoituksella tai erehdyksessä tyttöjen vessaan. Oli siellä sitten ennestään tyttöjä tai ei, napsautti tapahtuneen nähnyt opettaja pikkuserkulleni kaksi tuntia arestia. Minullekin lankesi tunnin tuomio. Olin nimittäin katsellut vessavisiittiä – liian läheltä. Aikuisena Arto osoitti pyöreäkulmaisilla jääkentillä todelliset pelimiehen kykynsä aina Suomen mestaruuteen ja maajoukkueeseen asti. Uskoakseni niistä toisenlaisista pelimiehen kyvyistä saatiin aavistus jo tuolloin koululla. ”Ei sakkoja, jos ei lähtöhalaustakaan.” Putka: Asemankulman ”poseen” jouduin 1977 syksyllä. Siihen aikaan pidettiin ammattikoululla tansseja, joissa meno yltyi joskus niin hurjaksi että poliiseja tarvittiin. Kerran lähdin kotoa povari pömpöllään kohti tansseja. Matkalla povitasku keveni sopivasti, ja kun pääsin perille, kyörättiin erästä Mäntän poikaa valtion auton kyytiin. Menin liian lähelle nenineni ja niinpä minutkin siirrettiin jäntevin ottein kyytiin. Aamuyöllä jyskytin sellin ovea janoa valittaen. Konstaapeli tuli ja kehotti lähtemään kotiin vettä juomaan. Ei sakkoja, jos ei lähtöhalaustakaan. Toisen kerran häkki heilahti Jämsän Pavilla 1978 keväällä. Puffetissa rupesi mukavasti unettamaan, enkä kunnolla herännyt ennen kuin poliisit kietoivat väliinsä ja matka säilöön alkoi. Povarissa juomalasillisen verran punkkua, josta rätkähti aamulla 250 markan sakko. Saman verran kirjoitettiin ”huvitilaisuuden häiritsemisestä pahennusta herättävällä tavalla”. ”Avovankila”: Kutsun 36 vuotta jatkunutta suhdettani Airin kanssa tuolla nimellä. Naimisiin ei olla menty, voi olla ettei mennäkään. Joskus ovat ovet paukkuneet, ja mykkäkoulua on pidetty yhteensä ainakin yhden kurssin verran. Kuitenkin on syytä olla tyytyväinen. Airi on suonut minulle paljon vapauksia, olen koettanut kohdella häntä samalla tavalla. Kaikki nämä kokemukset yhteen laskien voi sanoa että on ollut hienoa elää kutakuinkin vapaata elämää.