Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Perinneperjantai Pihlaistossa veti väkeä jälleen tuttuun tapaan

Kyläyhdistys täytti toukokuussa 40 vuotta ja perinneperjantaita on vietetty melkein yhtä monta vuotta. Kylän väki vähenee vanhat jaksavat vielä, mutta tulevaisuus mietityttää. Pihlaiston perinneperjantaina näyttää paistavan aina aurinko, tai ainakin se on paistanut monena vuonna peräkkäin. Väkeä kylätalon pihapiirissä riitti viime perjantaina niin ikään tuttuun tapaan runsain mitoin ja paikalle saapunut väki sai mitä oli tullut hakemaan. Aivan yleisöennätyksiin ei tällä kertaa ylletty, mutta järjestäjien arvioiden mukaan paikalla vieraili ajoneuvojen määrästä pääteleen lähes 80 ihmistä. Perinneperjantain perusohjelma ei vuosikymmenten aikana ole juurikaan muuttunut. Siihen kuuluu erottamattomana osana perinnetyönäytös, joka pyrkii olemaan joka vuosi erilainen ja aika hyvin tässä on onnistuttu. Järjestelyissä alusta alkaen mukana olleet Pirjo ja Seppo Nieppola muistelevat, että kaikkiaan 38 vuoden aikana on ollut 35 erilaista työnäytöstä ja uusia kyllä vielä löytyy. Toinen asia on, löytyykö pian enää tekijöitä. Tänäkin vuonna työnäytöksessä mukana ollut Seppo Nieppola muistaa vielä hyvin kaikkien aikojen ensimmäisen työnäytöksen. Silloin tehtiin päreitä pärehöylällä. Tarvittavat puut Seppo kävi kaatamassa naapurinsa metsästä. Ohjeena oli löytää mahdollisimman oksattomia puita. Hän jaksaa hämmästellä, kuinka paljon tällaiset vanhat työtavat jaksavat kiinnostaa nykyihmisiä. Tälläkin kertaa sadat ihmiset seurasivat kuinka Seppo yhdessä poikansa Tompan kanssa teki töitä. Hyvässä muistissa on myös se, kuinka Pihlaiston vanha rapistunut koulu sai kyläläisten käsittelyssä uuden elämän. – Koulun ulkomaalaukseen oli varattu tietty summa rahaa ja sain sovittua homman niin että kylätoimikunta teki työn talkoilla ja työpalkkioon varatuilla rahoilla ostettiin taloon eristeitä ja muuta tarvittavaa. Koko talo korjattiin sitten talkoilla ja siihen meni tuhansia talkootyötunteja, muistelee Nieppola. Kun häneltä kysyy, mikä vuosikymmenten aikana näissä juhlissa on hänen näkökulmastaan muuttunut kaikkein eniten, menee mies hetkeksi hiljaiseksi. – Toki maailma tässä ympärillä on muuttunut ihan toisenlaiseksi, onneksi ihmiset eivät niinkään. Eniten näissä juhlissa on muuttunut se, että alkuvuosina tunsin melkein kaikki kävijät ja nyt enää vajaat kymen prosenttia, tuumaa Seppo Nieppola. Kylässä asuu nykyään noin 80 ihmistä ja väki vähenee koko ajan. Suurin osa kylätalossa pidetyistä tilaisuuksista on viime vuosina ollut hautajaisia. Kenttäpelit, musiikki ja erinomaiset tarjottavat lettuineen, munkkeineen ja makkaroineen tekivät kauppansa niin ulkokojuissa kun sisällä talossakin. Erityisesti täytyy mainita, että järjestäjät ovat osanneet pitää tarjottavien hinnat kohtuullisina vuodesta toiseen. Kylätalon sisällä pääsi tällä kertaa ihailemaan ryijyjä ja raanuja, jotka oli koottu lähitienoiden taloista. Erilaisia museoajoneuvoja riitti pellon täydeltä ja tunnelma oli mitä parhain. Pihlaisto tarjosi taas kerran täyden kympin kesäjuhlat.