Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Mielipide: Kriitikon teesit maanmuokkaukseen ja istutustyöhön

Laikutusta pitäisi käyttää mätästyksen täydentäjänä aina kun se olisi mahdollista, esimerkiksi sammalkunttakohteet vailla kasvillisuutta. Myös suomailla sitä pitäisi käyttää, ellei rahkasammalkerros joudu pysyvästi veden valtaan. Kivikovia savimaita ei pitäisi mätästää. Hommasta on pelkkää harmia ja mielipahaa. Vain ohutta humuskerrosta pitäisi varovasti raapia, kyllä siihen ehkä hieskoivua kasvaa! Kova savi kuivuu maanpinnalle nostettuna vielä kovemmaksi. Pehmeä savi kuivuu nopeasti panssariksi siihen isketyn kuusentaimen ympärille. Taimi jää reikänsä vangiksi, kun juuret eivät pysty työntymään paakusta ulos. Savien kuivuminen pitäisi ennakoida. Tämä on vähän samaa, jos ihminen tukehtuisi astmakohtaukseen! Hiesumaat pitäisi laikuttaa, ei mätästää. Tällä eliminoitaisiin istutusajan lintsaus tiivistyksestä. Toki myös istutus nopeutuu ja siistiytyy. Jos hiesumaita kuitenkin sinnikkäästi kuitenkin mätästetään, kaivurimiehen pitäisi ne heti työn etenemistahdissa lyödä kauhallaan lättänäksi. Vilpinteko kuului takavuosikymmeninä olennaisena osana istutustyöhön. Yhtä olennaisesti kuin hyvä työ ja rehellisyys. Kynällä on vuosikymmenien saatossa istutettu hirvittävä määrä taimia. Nykyisin tuo mättäiden tiivistyksestä lintsaaminen on se yleisin muoto. Istutuksen onnistuminen nähdään vasta seuraavan kasvukauden jälkeen. Huono tai jopa tiivistämättä jätetty istutus näyttää hyvältä ensimmäisen kesän. Paakuissa riittää kosteutta ja vararavintoa. Olen pitkään ihmetellyt rauduskoivun siementen lentoajan hukkumista maanmuokkauksessa. Tiedän paljonkin heinäkunttakohteita, joihin puuntaimet eivät pysty sovinnolla juurtumaan. Täsmälaikutus voimakkaana ja oikealla hetkellä tehtynä pelastaisi raiskiot. Mutta kun ei, niin ei! Voisihan toki kuka tahansa nykyinen metsäammattilainen pölliä ideani omiin nimiinsä! Metsällisen järjenkäytön puute huutaa poissaolollaan. Ei ole yhdentekevää, ovatko aukkojen jättökoivut hiestä vai raudusta. Nyt vaikuttaa hieskoivun arvostus paremmalta. Tällä torpataan paljonkin pyrkimyksiä rauduskoivun osuuden lisäämiseen puuvarannoistamme. Jokaisen istuttajan pitäisi tutustua ainakin yhteen käsiensä työhön ja mieluusti muutamien vuosien vierittyä. Ihminen kun oppii vain virheistä, tai sitten ei niistäkään. Nappisuoristuskin on mahdollinen, samoin hyvä mieli tämän toteamisesta! Asko Ahonen Korkeakoski